Vapun jälkeen Viikin normaalikoululla kokoontui satakunta opettajaa ja opetusharjoittelijaa arviointiasioitten äärelle. Ensin Pekka Peura johdatteli eduhakkerointiin, kohteena tällä kertaa itsearvioinnin visualisointi ja ryhmän hallinnointi Google laskentataulukoiden (Sheets) avulla. Työpajaan valmistautuneet osallistujat olivat katsoneet opastusvideot (idean esittelyvideo ja työkalun teko-ohje). Eduhakkeroinnin radikaali innovaatio on jakaa avoimesti. Jo nyt on jaossa valmiita itsearviointipohjia, joista voi muokata sopivan. Jos lukija kiinnostuit asiasta, toimi näin:
Valitse sopiva pohja dokumenttikansiosta ja tee siitä KOPIO eli älä ala muokkaamaan pohjaa. Hieno harjoitus on esimerkiksi Sähköinen YO: valvojien taitotesti. Kopion ottaminen käy näin: napauta Tiedosto-valikkoa ja valitse Luo kopio (katso alla oleva kuva, tarvitset jonkin verran Google Driven käyttötaitoja).
Muokkaa sen jälkeen videoilta oppimasi mukaan dokumentti sopivaksi ja tee tarvittaessa seurantataulukko.
Jos teet oman pohjan, tee se mahdollisimman valmiiksi ja jaa sitten muille. Omienkin pohjien kanssa kannattaa originaali säilyttää ja ottaa käyttöä varten aina kopio.
Työpajan jälkeen kahdella tiiviillä luennolla arvioinnin kehittämisen ja tutkimisen huippuammattilaiset, Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola, pureutuivat siihen, miten oppilaat ja opiskelijat ymmärtävät arviointia.
Najatin luento-osuus ensin (35 minuuttia) ja sen jälkeen Marikan osuus saman verran. Luentojen aineistot:
Marika vinkkasi luento-osuudellaan juuri julkaistavana olevan Opetushallituksen julkaisun, jonne hän on kirjoittanut artikkelin: Arviointia toteuttamassa.
”Arvioinnin pitää aina hyödyttää oppilasta ja opettajaa.” Najat Ouakrim-Soivio
Viisari-hanke kiittää lämpimästi hyviä yhteistyökumppaneita tilaisuuden järjestelyissä: Viikin normaalikoulu Ari Myllyviita ja Reetta Nisonen sekä #Koulutuskeskiviikko-hanke Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen.
Opetushallitus järjesti laaja-alaisen Oppimisen arvioinnin kansallisen konferenssin Helsingissä 10. ja 11.4. Riikka Korpinen Hämeenlinnan Lyseon lukiolta kertoo, mitä konferenssista jäi matkamuistoiksi ja kotiinviemisiksi.
Pääsin VIISARI-hankkeen edustajana mukaan haistelemaan arviointikulttuurin kevättuulia. Innostuin. Edellisistä koulutuksista poiketen en heti rynnännyt oppitunteja pitämään, vaan sain sulatella päivien antia näin blogin muodossa ensin rauhassa kotona! Ole hyvä ja poimi tästä.
Pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja professori Jari Lavonen käsittelivät omissa alustuksissaan suurta kuvaa siitä, millaisena suomalainen opettajuus ja arviointikulttuuri näyttäytyy globaalisti tarkasteltuna. Hämmästystä herättää mm. se, ettei Suomessa kouluja ja opettajia rankata paremmuusjärjestykseen, tulospalkata eik myöskään toteuteta laajoja kansallisia testejä.
Huomasin olevani kiitollinen siitä, että voin työskennellä opettajana juuri Suomessa. Mahtavaa, että Suomessa uskalletaan edes joissain asioissa vetää omaa linjaa, jopa EU-suosituksia uhaten. Ei-kilpailullisena ihmisenä olisin vaihtanut ammattia jo aikaa sitten, jos olisin päätynyt opettajaksi vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Thaimaahan.
Yhdysvalloissa vietetty vaihto-oppilasvuosi 80- ja 90 -lukujen taitteessa palasi elävästi mieleen. Viiden minuutin välitunnit, ripeä kävely kaapille kirjaa vaihtamaan ja suunnistus uuteen luokkaan. High school -opettajat olivat sydämellisiä ja hauskoja tyyppejä, mutta vaihto-oppilaalle välittyi kuva myös erittäin työllistetyistä ja stressaavista opettajista. Yhdysvalloissa koulut rankataan laajoilla kansallisilla testeillä paremmuusjärjestykseen ja jopa 10 % opettajista voi saada potkut. Tuota en silloin tiennyt.
OECD-maissa toteutettu Talis-tutkimus vahvisti käsitystä, että suomalaisen koulutuksen laatu nojaa tukevasti opettajien korkeaan koulutustasoon ja opettajan autonomiaan. Sen sijaan opettajien ammatillinen osaamisen jakaminen on yhä lapsen kengissä. Tässä olisi mietinnän paikka: voisiko työantajataho antaa opettajille resurssia tavoitteelliseen aineryhmätyöskentelyyn, jossa jokaisen tuottamat ideat ja käytänteet laitetaan kaikille jakoon? Eikö tämä, jos mikä, olisi Kiky-työn paikka? Yhdessä olisimme enemmän. Mikä estää? Häpeä ja vähättely? Kiire? Tälle pitää tehdä jotakin.
Heinonen linjasi puheessaan, ettei kansallisiin peruskoulun päättökokeisiin meillä Suomessa lähdetä. Sen sijaan ylioppilaskirjoitusten asemaa pääjohtaja ei lähtenyt kyseenalaistamaan. Kypsyyskokeelle löytyvät painavat perusteet nyt, kun korkeakoulujen sisäänpääsykokeista ollaan tulevaisuudessa ehkä luopumassa ja yo-tutkinnon painoarvo sisäänpääsyssä vain kasvaa entisestään.
Risto Hotulaiselta saamaani kultahippu liittyi niinkin klassiseen asiaan kuin hyvien kysymysten laatimiseen ajattelutaitojen kehittäjänä ja tiedon syventäjänä. Kaikkien koulussa tehtyjen ilmiötyöskentelyjen jälkeen oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia australialaisista kolmasluokkalaisista, joiden luokkahuoneeseen oli kiinnitetty Bloomin taksonomia hengessä laadittu ”tiedon mato”. Iso seinälle kiinnitetty matokuva oli jaettu kuuteen sektoriin ja tiedonkäsittelyn tasoon Bloomin luokittelun mukaan, muistamisesta ja ymmärtämisestä aina arvioimiseen ja uuden luomiseen asti. Opettaja esitti lapsille sekä pintatason että syventävän tason kysymyksiä eriyttäen opetusta. ”Miltä ampiainen näyttää ja miten sen liikkuu?”, ”Kirjoita tarina ampiaisen päivästä” ja antoi vielä edistyneelle tytölle tehtäväksi vertaile ampiaisen ja kärpäsen päivää keskenään. Jopa pienet koululaiset oppivat matoa katsellessaan oivaltamaan, millä ajattelun tasolla he liikkuivat.
Ajattelun taitoja on opittava pienestä pitäen ja jo pienet lapset voivat sopivilla havainnollistamisvälineillä tulla tietoiseksi omasta toiminnasta ja kehittää arvioinnin metakognitiivisia taitoja. Miten me voisimme tehdä arviointia ja ajattelun portaita näkyväksi itsellemme niin, että laatisimme haastavia, hauskoja ja innostavia kysymyksiä ja tehtäviä? Mikä on perinteisen opetuskeskustelun paikka nykykoulussa; osaammeko me oikeasti käydä sitä tasokkaalla tavalla? Ja mikä houkuttelisi nuoren hetkeksi pois somemaailmasta haastamaan ajattelutaitojaan ja kisaamaan itsensä kanssa korkeammalle tasolle päästäkseen? Pelifirmat, hei…laadukkaita oppimispelejä kaivataan! Sisällöntuottajia kyllä riittää.
Yksi arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa. Edistävätkö vai haittaavatko oppimista?
Najat Ouakrim-Soivio selkiytti opettajan arviointitaitojen kehittämisen suurta kuvaa ja tarjosi ehkä kaksipäiväisen konferenssin parasta antia. Arvioinnin tehtävä on helpottaa opiskelijan ja opettajan työtä. Kyse ei ole jostakin opettajan työn päälle liimattavasta lisätyöstä ja joiden lomakkeiden kierrättämisetä opiskelijoilla, vaan jostain hyvin keskeistä oppimisessa.
Tavoitteet, tekeminen oppitunneilla ja arviointi muodostavat pyhän kolmiyhteyden, jossa osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Arviointi tuottaa oppimista ja ohjaa sitä mitä opettaja ja opiskelija seuraavaksi tekevät. Arviointi on näin ollen kaksisuuntaista. Arvioinnin tulee olla oikea-aikaista, ohjaavaa, korjaavaa tai vahvistavaa, konkreettista, realistista ja kannustavaa.
Arviointi ei siis ole epämäärästä kehumista ”hyvin meni”, vaan konkreettiseen tekemiseen ja asenteisiin nojaavaa rakentavaa palautetta. Arvioinnin pitäisi olla myös monipuolista, tietoista ja näkyväksi tehtyä. Sen tulisi olla myös huoltajien saatavilla. Jotkut opettajat laittavat testien ja välikertausten arvosanoja ja pistemääriä Wilmaan, josta myös huoltajat voivat nähdä ne kurssin ollessa vielä käynnissä. Tämä on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan!
Vertaisarvio toimii tutkijan mukaan erityisen hienosti työskentelyn arvioinnissa; opiskelijat havainnoivat toisiaan esim. pienryhmässä paljon enemmän kuin mihin opettaja ikinä kykenee. Fokuksena voivat olla oma-aloitteisuus, vastuunottaminen, tiedonhankinta, vuorovaikutustaidot ja vaikkapa keskittymiskyky. Yksi työskentelyn arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa: edistävätkö vai haittaavatko ne oppimista? Miten hyvin tai huonosti onnistuin tänään? Eksyinkö someen, avasinko Netflixin vai pysyinkö kurinalaisesti Tabletkoulun tehtävissä?
Ouakrim-Soivio painotti, että sekä vertais- että itsearvioinnissa opiskelijoiden äänen pitää saada kuulua. Itsearviointi ei saa muuttua kontrollin välineeksi eli opettajan tai huoltajan ei pidä mennä sitä muuttamaan tai ”korjaamaan”. Siitä voidaan kuitenkin käydä keskustelua ja pohtia yhdessä. Huonosti toteutettu itsearviointi voi tehdä paljon hallaa. Se voi olla osasyynä arviointiähkyyn; opiskelija ei oivalla mihin opettajan syytämillä kyselyillä tähdätään. Itsearvioinnin tarkoitus on tarjota opiskelijalle itselleen mietintätauon oman työskentelyn tarkkailuun. Pekka Peura mainitsi edellisessä Digisillan koulutuksessa, ettei useinkaan vilkaise opiskelijoiden itsearviointeja ollenkaan. Opiskelijat kasvatetaan tälläkin tavalla oivaltamaan, että he opiskelevat viime kädessä itseään varten.
Arviointia voisi nyt monipuolistaa ja ottaa käyttöön pienin askelin; jokin uusi, kokeilu per kurssi voi olla ihan hyvä tahti. Aina ei tarvitse ottaa kokonaista lukiokurssia fokukseen. Arviointitaitojen opettelua voi aloittaa itsensä ja opiskelijoiden kanssa vaikka ottamalla tarkasteluun yksittäisen oppitunnin tai pitää vaikka yhden arviointiviikon keskellä jaksoa. Mikä on tämän tunnin/ viikon tavoite? Miten työskenneltiin? Miten tavoite saavutettiin? Mikä esti, mikä edisti? Epäonnistumisesta vasta oppiikin.
Lämpimästi tervetuloa Hämeenlinnan lyseon lukion VIISARI-arviointimessuille poimimaan käytännön vinkkejä ja helpotusta omaan työhön. Tämä siis to 27.4. klo 12-15 koulun vanhassa juhlasalissa.
Viisari-hanke kutsuu Hämeenlinnan Lyseon lukiolle arviointiteemasta kiinnostunutta lukioväkeä, hanketoimijoita ja alan yrityksiä tai muita organisaatioita. Lyseon lukion kauniissa salissa osallistujat voivat esitellä omia toteutuksiaan tai arviointiin liittyviä ratkaisujaan muille treffaajille. Esittelyssä on tarjolla kaksi vuoroa, joten jos haluat myös itse kiertää katsomassa ja juttelemassa, varaa yksi vuoro.
Opettajat toivovat erityisesti suurilla ryhmillä toimivia käytännöllisiä ideoita arvioinnin eri toteutusmuotoihin, joten pienetkin omassa opetuksessa toteutetut jutut ovat tervetulleita.
Arviointitreffien ohjelma (tarkentuu, treffipisteet julkaistaan tähän)
Oman treffipöydän varustelu ennen klo 12
12:00 Treffien avajaissanat Anne Rongas ja Pieta Tukkimäki-Hildén
12:10 – 13:25 Ensimmäinen kierros
13:25 – 13:35 Ensimmäisen kierroksen arviointia ja pöytien vaihdot
13:35 – 14:50 Toinen kierros
14:50 – 15 Toisen kierroksen arviointia ja kiitossanat
Ilmoittaudu mukaan lomakkeella. Lisätietoja arviointitreffeistä Anne Rongas (etunimi.sukunimi ät otavanopisto.fi, p. 040 5181 229.
PS. Arviointitreffeihin saakka avoinna kysely: Monipuoliset arviointimenetelmät lukiossa. Vastaa kyselyyn, sillä opettajat todella toivovat ideoitten kierrätystä. Pienikin idea on kultaa. Kokoamme ideat yhteen ja julkaisemme. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto.
Syyskuussa 2016 Pedamessut Hämeenlinnan Lyseon lukion juhlasalissa.
Pienet sanat, pienet sanat… eli miten opetussuunnitelmatekstissä ilmaistut oppimisen tavoitteet avataan niin, että oppijakin ymmärtää? Opetussuunnitelmateksti sellaisenaan ei sovellu itse- ja vertaisarvioinnin sanoituksiin.
OPS-teksti on niin tiivistä ja merkityksiä täynnä, että se avautuu vain ammatilaiselle. Ammattilaisen ongelma taas on se, että noviisin näkökulmaan eläytyminen itselle luonnolliselta tuntuvissa asioissa on vaikeaa. Ymmärryksen sillan rakentaminen on vaativaa, kun kuljetaan abstraktista kohti konkreettista. Oppijaa auttaisi se, että tavoitteet ja arviointi ilmaistaisiin myös jollakin tavoin visualisoituna.
Välillä tuntuu myös arvioinnin monipuolistamiskeskustelussa unohtuvan se, että arviointi ei ole itsetarkoitus. Sen pitää palvella tarkoitustaan ja viedä oppimista eteenpäin. Olisi tärkeä malttaa suunnitella kaiken kiireen keskellä ja sitten tehdä vaikka vähemmän, mutta oleellisia asioita. Kiireen ja paineden sumasta kertoo lukiolaisen tarina: itsearviointilomake täytettiin, palautettiin opettajalle ja se oli sitten siinä, siihen ei koskaan palattu.
Maksuton koulutustapahtuma 2.5. Viikissä:
Käytännön otetta itse- ja vertaisarviointiin
OHJELMA
13.00-14.30 Työpaja (Pekka Peura, ei etäosallistumista)
14.30-14.45 Tauko
14.45-16.00 Puheenvuorot (Najat Ouakrim-Soivio, Marika Toivola, mahdollisuus etäosallistumioseen: http://cloud.vink.helsinki.fi/stream/)
Työpaja ja puheenvuorot suuressa auditoriossa. (Huomio: aiemmin ilmoitettiin työpaja luokkatilaan, mutta suuren suosion vuoksi olemme auditoriossa, lataa läppärisi täyteen.)
Työpajassa pääset tekemään itsearviointityökalun, joko harjoitusversion tai jos varaudut etukäteen, voit tehdä käyttöversion. Tarvitset mukaan oman kannettavan tietokoneen, Googlen käyttäjätunnukset ja jonkin verran kokemusta Google Driven sekä laskentataulukon (Google Sheets) käytöstä. Valmistaudu työpajaan katsomalla kaksi lyhyttä videota (oletuksena on, että kaikki osallistujat katsovat nämä ennekkoon):
Pekka Peuran työpajassa saadaan lihasmuistiin harjoitusta dynaamisen itseariointityökalun tekemisestä. Samalla päästään keskustelemaan siitä, miten työkalu kannattaa rakentaa erilaisiin tarpeisiin. Jos kokeilet työkalun tekemistä ennen työpajaa omatoimisesti, saatat kohdata myös kysymyksiä, joita voit ottaa mukaan työpajaan.
Pekan esimerkki tarjoaa varsinaisen sisällön ohella merkittävän toimintakulttuuriviestin: työkalu on kahden opettajan yhteistyön tulos, idea jaetaan avoimesti kenen tahansa saataville netin kautta ja samaa työkalua voi soveltaa useisiin tarpeisiin. Otavan Opistolla esimerkiksi tällä työkalulla opettajat keskenään tsekkasivat, miten hyvin sähköiseen yo-kokeeseen liittyvät asiat ovat koevalvojilla hallussa. Työkalu näytti heti, keneltä voisi kysyä apua mihinkin asiaan.
LUENNOT 14:45 – 16:00: toimiva itse- ja vertaisarviointi
Luento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.
Luentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon.
Luentoja on mahdollisuus seurata myös verkon kautta. Ne tallennetaan ja julkaistaan tapahtuman jälkeen. Työpajassa keskitytään tekemiseen, joten sitä ei striimata. Luentojen online-osoite: http://cloud.vink.helsinki.fi/stream/. Toivomme myös etäosallistujilta ilmoittautumista.
Hämeenlinnassa elokuun lopulla Digisilta- ja Opelix-hankkeen järjestivät kaksipäiväiset Pedamessut (ks. Digisillan blogissa messukuulumisia). Ideana oli, että opettajat (ja opiskelijat) esittelevät toinen toisilleen käytännön toteutuksia. Vaikka painotus oli lukiokoulutuksessa, mukana oli myös perusasteen ja ammatillisen toteutuksia, mitä soisi tapahtuvan enemmänkin: hankerahoitukset kanavoidaan oppiasteittain, mutta ideat eivät tunne rajoja.
Messupöytiin oli tuotu havaintoaineistoa, niin digitaalista kuin muuta. Ammattiopisto Tavastian maahanmuuttajille suunnatun oppiainerajoja ja oppilaitoksen rajoja ylittävän kurssin messupöytä oli inspiroiva. Pöydän otsake oli: ”Oppiaineita yhdistävä kaupunkipeliprojekti” ja pöydän esittelijöinä Päivi Merkikanto Ammattiopisto Tavastiasta ja Pauliina Pesonen Hämeenlinnan taidemuseolta. Opiskelijat olivat opetelleet oman lähiseutunsa maantiedettä, äidinkieltä, matematiikkaa ja kuvataidetta sekä tiimityötaitoja. He olivat tuottaneet jotakin lautapeliä mallinaan pitäen oman lautapelin, jossa tutustutaan Hämeenlinnaan. Ideaa voisi soveltaa moniin eri yhteyksiin. Millaista arviointia voisi rakentaa tämän kaltaiseen työskentelyyn? Sopisiko pelin tekeminen esimerkiksi jollekin lukion teemaopintoihin työskentelyn kehykseksi? Pelin tekemisessä voi olla mukana myös tekonologiaa, joilloin se sopisi TO2:lle. Alla messupöydästä useampi kuva virikkeeksi.
Viisari-hankkeessa mukana olevista pilottikouluista Kaurialan lukion Juha Lahti esitteli abikurssilla kokeiltua itsearviointia. Työskentely-ympäristönä oli Onenote. Saman lukion Liisa Virtanen esitteli tietokirjaprojektia, jossa ideana oli video ja sen arviointi.
Hämeenlinnan Lyseon lukion juhlasalin puitteet ovat hienot pienimuotoisille messuille. Pedamessun kävijälle oli laadittu pöydistä moniste yhteystietoineen sekä jatkokehittelyä varten opettajaryhmien keskusteluille toinen moniste. En itse osallistunut mihinkään opettajatiimiin, mutta aktivoivana ideana monisteet näyttivät hyviltä. Formaatti kannattaa kopioida arviointimessuille ja ottaa huomioon kokemukset. Varautuminen messupöydän rakentamiseen tarkoittaa havaintoaineiston keräämistä. Vaikka puuhaamme valtaosin digitaalisilla työkaluilla, jotain voidaan konkretisoida lukion arviointimenetelmistä myös muilla tavoin. Laitetaan siis Pedamessujen kokemukset hautumaan.
Toivotamme tervetulleiksi sisarhankkeet Arviointimessuille ensi keväänä, joskus huhtikuun lopulla. Jos asia kiinnostaa, yhteyttä voi ottaa anne.rongas ÄT otavanopisto.fi.
OPS-hautomot- ja Viisari-hanke toteuttavat yhteistyönä maksuttoman arviointi-iltapäivän lukioväelle. Teemana on oppimisen ja osaamisen arviointi. Tilaisuus järjestetään Helsingissä ja verkossa, luento-osuus tallennetaan ja julkaistaan myöhemmin katsottavaksi.
OHJELMA
Pekka Peuran työpajassa saadaan lihasmuistiin harjoitusta dynaamisen itseariointityökalun tekemisestä. Samalla päästään keskustelemaan siitä, miten työkalu kannattaa rakentaa erilaisiin tarpeisiin. Jos kokeilet työkalun tekemistä ennen työpajaa omatoimisesti, saatat kohdata myös kysymyksiä, joita voit ottaa mukaan työpajaan.
Luento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.
Luentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon.
Hämeenlinnassa elokuun lopulla Digisilta- ja Opelix-hankkeen järjestivät kaksipäiväiset Pedamessut (ks. 
#arviointiviisari 