Itsearviointia Otavan Opiston matematiikan verkkokurssilla

IMG_0414
Vesa Partanen

Julkaisemme pitkin matkaa kokemushaastatteluja. Avaushaastattelussa meillä on vieraina matematiikan opettajat Kai Kaskela ja Vesa Partanen Otavan Opistolta. Aiheena heidän toteuttamansa itsearviointikokeilu viime keväisellä matematiikan verkkokurssilla.

Vesa kertoi, että opiston sisältötiimi halusi testata käytännössä itse- ja vertaisarvionteja verkkokursseilla. Ryhmäkurssit tarjosivat oivan ympäristön testaukseen. Kokeilut tehtiin kahdella kurssilla, lyhyen matikan MAB3:lla ja pitkän matikan MAA5:llä. Yhteensä opiskelijoita oli kymmenkunta, osaamistasoltaan hyvinkin erilaisia.

Kurssin muokkaus tehtiin kevyesti, eli aiemmin opettajan tekemä väli- ja loppuarvionti korvaantui opiskelijan tekemällä ohjeistetulla itsearvioinnilla.

Opiskelijat itse kokivat itsearvioinnin mielekkääksi ja oppimista edistäväksi. Arviointitehtävän vaatima kertaus tulee sopivan ajan kuluttua ja omista virheistä oppii.

Kai Kaskela
Kai Kaskela

Opiskelijat toivoivat malliratkaisuihin erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, jos sellaisia on olemassa. Näytti myös siltä, että kun itsearviointivaiheessa joutui vielä pohtimaan tehtäviä ja sitä, voiko asian tehdä jollain muulla tavalla kuin malliratkaisuissa, avautui uusi oppimisen paikka.

Moni kollega tuskailee tänä päivänä suurten opetusryhmien kanssa. Vaikka kokokeilu tehtiin pienryhmien kanssa, tämä malli soveltuu erityisen hyvin isoille ryhmille. Opettajan arviontiin käyttämä aika voidaan käytttää tehokkaammin ohjaukseen.

Kokeilussa opettajat tekivät alku- ja loppukyselyn sekä arvioivat tehtävät opiskelijoiden lisäksi, mikä toki oli kohtalaisen työlästä, mutta antoi hyvää tuntumaa itsearvioinnin toimivuuteen. Verkkokurssilla opettajan on myös syytä jollain tavalla kontrolloida arviointia, koska jatkuva arviointi ei ole samalla tavalla mahdollista kuin lähiopetuksessa.

Vesa rohkaisee: ”Kyllä mä lähtisin tämmöstä kokeilee ihan rohkeasti lähiopetuksessakin, jos ei välttämättä siinä laajuudessa, että koko kurssi itsearvioidaan, niin ottaa jonkun tietyn osan kurssista missä kokeillaan itsearviointia.”

Itsearviointi sopii eri oppiaineisiin. Pitkissä esseevastauksissa ehkä voisi suositella vertaisarviointia.

Kain kokoamissa opiskelijakommenteissa on paljon hyviä huomioita:

Kysymys kuului: Miten voin hyödyntää itsearviointiin liittyviä taitoja tulevaisuudessa?

  • Itsearvioinnin myötä joutui tutustumaan virheisiin huomattavasti tarkemmin, se mahdollisesti auttaa tulevaisuudessa tarkistamaan tehtävät paremmin esim. YO-kokeissa.
  • Omia tekemisiään ja virheitään on todella vaikeaa arvioida oikeudenmukaisesti. Itselleen on helposti aivan liian kriittinen. Siksi onkin hyvä jatkossakin muistaa, että virheistä oppii. Ja lisäksi huomasin sen, kun ratkaistuja tehtäviä sai katsoa, näki itse missä on tehnyt virheitä, ja oivalsi paljon enemmän tehtävistä kuin vain yrittämällä ja epäonnistumalla.
  • Nyt ainakin tiedän miten opettaja arvioi tehtäviäni.
  • Tehtävien uudelleentarkastelu antoi tietynlaista syvyysnäköä niiden käsittelyyn. Sitä yritän jatkossakin ylläpitää ja hyödyntää jo tekemisvaiheessa.
  • Oman työskentelyn/opiskelun arvioimisessa ja parantamisessa.
  • Esimerkiksi YO-kirjoituksia ja seuraavia kursseja ajatellen itsearviointitaidot auttavat huomaamaan virheet paremmin, ja löytämään vaihtoehtoisia ratkaisutapoja eri tyyppisille tehtäville. Pystyn myös ymmärtämään paremmin, että miksi opettaja arvioi esim. koettani/tehtäviä tietyllä tavalla, ja että millaisia arviointikriteerejä arvioinneissa käytetään.
  • Tehtävien teossa tulee enemmän mietittyä välivaiheita pisteytyksen kannalta. ts. oikaisee vähemmän

Vesa evästää vielä kollegoita: ”Mallia kannatta testata ja jatkokehittää. Kärjistäen opettajan tekemä arvionti hyödyttää vain osaa oppilaista: nohevimmat eivät tarvitse arviontia ja heikoimmat eivät niitä lue. Opettajan työpanokselle lienee järkevämpiäkin kohteita kuin mekaaninen arviointi. Oppilailla on hyvä käsitys omasta arvosanastaan, yleensä yksi arvosana alhaisempi, joten opettajan tekemällä tarkkailulla ylilyöntejä arvosanoisa ei tapahdu.”

Avajaispäivän päätteeksi yhteenvetoa

Tänään käynnistimme Viisarin hanketiimin toiminnan. Ohjelmassa oli kaksi verkkokokousta, toinen aamutuimaan ja toinen työpäivän päätteeksi. Iltalenkillä summailin mielessäni keskeisimpiä yhteisiä aatoksia: arviointi pitäisi sujua suurten ryhmien kanssa opettajaa kuormittamatta, arvioinnin pitäisi tukea mahdollisimman hyvin opiskelua ja muodostua opiskelutaidoksi sekä hankekokeiluista olisi tärkeää muokata kiertoon lähteviä ideoita ja toimintamalleja.