meri-maaria

Äidinkielen oppiaineen arvioinnin haasteena pidetään sitä, että moniin muihin aineisiin peilattuna sen mitattavuus on vaikeaa. Menneen syksyn aikana olen yrittänyt lähestyä tätä haastetta itsearvioinnin kautta. Olen tehnyt yksilöllisen opetuksen menetelmällä opiskeleville ÄI2-kurssilaisilleni itsearviointilomakkeen, johon ops-teksti on pilkottu kysymysten, taitojen ja tehtävätyyppien muotoon.

Lomake on pyritty rakentamaan niin, että se paljastaisi, onko opiskelija:

hahmottanut kurssin keskeiset sisällöt
ymmärtänyt eri tehtävätyyppien ja työskentelytapojen tavoitteet
havainnut omien työskentelytapojensa vahvuudet ja heikkoudet
käsittänyt, millä perusteella kurssiarvosana muodostuu
hahmottanut omat osaamisensa tason.

Itsearviointilomake on tarkoitettu hyödynnettäväksi arviointikeskusteluissa. Opiskelijat ovat täyttäneet sen kurssin päätteeksi ennen keskusteluun tulemistaan. Lomaketta ei ole läpikäyty keskusteluissa kohta kohdalta vaan olen aloittanut kysymällä, mitä opiskelija havaitsi lomaketta täyttäessään ja millaisia ajatuksia se hänessä herätti. Yllättävää kyllä, opiskelijat ovat tähän vastatessaan analysoineet melko kattavasti omaa työskentelyään ja oppimistaan kurssin aikana sekä nostaneet lomakkeesta esiin ne kohdat, joita he eivät ole ymmärtäneet. Tämän jälkeen on ollut helpompi lähteä keskustelemaan niistää asioista, jotka kunkin kanssa ovat tuntuneet tärkeimmiltä.

Nyt olen testaillut lomaketta kahden kehittelykierroksen verran. Visuaalisesti se ei ole mikään kaunotar, mutta olen kokenut opiskelijoiden oivaltavan sen avulla uusia asioita oppimisesta ja arvioinnista. Lomake on liitteenä tämän blogitekstin lopussa. Sitä saa käyttää ja muokata vapaasti.

ai2-kurssin-itsearviointi

Meri-Maaria Kivekäs
Martinlaakson lukio

Kokeilimme Martinlaakson lukiossa opettaa yhdelle ykkösten ryhmälle ÄI1- ja MAY1-kurssit yhdistelmäkurssina kahden opettajan voimin. Yhdistelmäkurssia opiskeltiin 6 x 75 minuuttia viikossa kahdessa eri opetuspalkissa tiimioppimisen ja yksilöllisen oppimisen menetelmiä hyödyntäen. Päätavoitteitteemme olivat muodostuneet uuden OPS:n inspiroimina:

itseluottamuksen, itsetuntemuksen ja kyvykkyyden tunteen lisääntyminen
omien vahvuuksien tunnistaminen ja kehittäminen
kyky asettaa itselle oppimistavoitteita ja ottaa vastuuta niiden toteutumisesta
kyky oppia arvioimaan omaa työskentelyä, oppimista ja taitojen karttumista
sosiaalisten taitojen, ryhmässä toimimisen ja ryhmässä oppimisen taitojen kehittyminen

Kurssia opiskeltiin noin viiden henkilön tiimeissä, joissa työskenneltiin yhteisöllistä oppimista hyödyntäen. Jokainen opiskelija sai kuitenkin sekä matematiikassa että äidinkielessä käyttöönsä henkilökohtaisen oppimispäiväkirjan, jonka avulla yksilöllinen eteneminen sisältöjen osalta oli mahdollista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yksittäisellä opiskelijalla saattoi olla omat henkilökohtaiset tavoitteet sisältöjen oppimisen suhteen, mutta hän pystyivät tukeutumaan ryhmään tai opettajaan aina tarvittaessa.

Punaisen langan kurssille muodostivat teemajaksot (elämänpolku, uutistoimisto ja nuoruus), joista kukin kesti noin kaksi viikkoa ja sisälsi erilaisia teemaan kytkeytyviä tehtäviä. Tulostimme luokan seinälle A3-kokoisen aikatauluseuranta-/itsearviointilomakkeen , joka auttoi tiimejä rytmittämään omaa opiskeluaan.

Koska opiskelijat suunnittelivat itse ajankäyttöään, heillä oli useilla tunneilla mahdollisuus hyödyntää käytettävissä oleva aika parhaaksi katsomallaan tavalla joko äidinkieleen, matematiikkaan tai molempiin. Aina kun tiimi sai suoritettua jonkin osatehtävän (äidinkielen, matematiikan tai ryhmäytymistehtävän), he tekivät lyhyen tiimi-itsearvion ja merkitsivät sen lomakkeeseen (kuva).

Muita arviointikokeiluja kurssin aikana

Kahden opettajan kurssimuoto antoi normaalia enemmän liikkumatilaa kokeilla erilaisia arviointiin liittyviä menetelmiä. Opiskelijoilla oli muun muassa mahdollisuus parannella arvioitavia tekstejään saadun palautteen perusteella, mikäli he eivät olleet tyytyväisiä suoritukseensa tai tekstistä saamaansa arvosanaan. Erityisesti tämä tuntui palvelevan sellaisia opiskelijoita, jotka olivat olettaneet osaavansa asiat paremmin kuin he todellisuudessa osasivat.

Lisäksi kävimme jonkin verran arviointikeskusteluja Googlen Hangouts-ohjelman välityksellä. Välillä opiskelijat saivat ruutunäkymään oman tekstinsä ja heitä pyydettiin esimerkiksi etsimään virkkeestään kolme yhdyssanavirhettä tai kertomaan, minkä ongelman he tunnistivat tietystä tekstinpätkästä. Moni opiskelija koki pystyneensä keskittymään tekstinsä korjaamiseen paremmin, kun opettajan kysymykset kuuli vain äänenä, eikä hän ollut fyysisesti vieressä ”hiillostamassa”.

Opettajien kokemukset

Opettajan näkökulmasta tämä kurssimuoto toi ilahduttavaa vaihtelua arkeen. Se antoi vapautta kokeilla ja mahdollisuuden oppia toisen työtavoista, sillä usein olimme paikalla yhtä aikaa. Tämä tosin tarkoitti myös sitä, että teimme kenties hieman normaalia enemmän ajallista työtä kurssin eteen. Eteen tulevat ongelmatkin tuntuivat aina normaalia pienemmiltä, kun niitä oli ratkomassa kaksi ihmistä yhden sijaan.

Tällainen kurssimuoto tosin edellyttää, että opettajaparin keskinäiset kemiat ja tavat työskennellä kohtaavat. Tällöin ei kulu ylimääräistä aikaa väärinymmärrysiin tai keskinäiseen kompromissien etsimiseen.

Perusteellisempi selonteko kurssikokeilustamme löytyy täältä.