Viisari-hankkeen aikana hahmotettiin lukio-opintoihin, opettamiseen ja ohjaamiseen liittyvien arvioinnin eri käytänteiden systeemistä kokonaisuutta. Piloteissa opittiin toimintakulttuurin kehittymisestä ensinnäkin se, että tarvitaan pitkäjänteistä työskentelyä ja toisekseen se, että tarvitaan vuoropuhelua kaikkien osapuolien kesken. Vaikka yksittäiset opettajat tekisivät hienoja kokeiluja ja vakiinnuttaisivat hyviä käytänteitä omassa opetuksessaan, tarvitaan myös kokonaisuuteen liittyvää toimintaa, kuten opettajien keskinäistä menetelmien ja toimintamallien jakamista, yhteisten linjausten tekemistä, työmäärän mitoittamista oikein, vaikuttavuuden optimointia niin, että arviointia ei tehdä arvioinnin vuoksi vaan oppimisen edistämiseen pyrkien. Oleellista on myös opiskelijoiden kyky ottaa vastaan ja ymmärtää palautetta ja arviointia. Tämä vaatii dialogia ja yhteistä kieltä.
Näistä elementeistä rakennettiin seuraava kehittämishanke: Pulssi – sykettä lukion arviointikulttuuriin. Mukaan lähtivät Otavan opiston Nettilukion rinnalla Joroisten lukio, Pohjois-Tapiolan Espoosta lukio ja Vaskivuoren lukio Vantaalta. Erilaisissa ja eri kokoisissa lukioissa tutkitaan ja viedään eteenpäin arviointiin liittyviä asioita erityisesti opiskelijoihin keskittyen. Seuraa Pulssi-hanketta.
julkinen keskustelu arvioinnista pyörryttää lisää lukio-opettajan päätä ja
jokaista opiskelijaa pitäisi vielä pystyä kannustamaan ja rohkaisemaan eteenpäin myönteisessä hengessä.
Tarvitaan siis suunnitelmallisuutta, selkeitä perusnuotteja, askel kerrallaan etenemistä, työtaakan jakamista, apuvälineitä ja menetelmiä arviointiin ja kaiken lisäksi olisi tärkeää, että myös opiskelijat itse ottaisivat osaa opintojen aikaiseen arviointiin. Yksi ehkä vaikeimmista asioista käsiteltäväksi ovat arviointiin ja palautetilanteisiin liittyvät emootiot. Kyselyissä tämä aihe on tullut esille niin opiskelijoiden kuin opettajien suunnalta.
Kokoamme Otavan Opiston ohjaajien kanssa arviointioppaaseen vinkkejä opiskeluun liittyvien emootioiden käsittelyyn mm. erilaisten korttipakkojen avulla. Kuvat ja valmiit sanoitukset yhdistettynä hyviin työmenetelmiin auttavat huomaamaan tunteet ja pohtimaan niiden käsittelyä. Suomen Mielenterveysseura on tuottanut paljon erilaisia korttisarjoja, joista esimerkiksi voi löytyä sopivia keskustelun herätteitä opinto- tai ryhmänohjauksen tunneille tai opiskelijatuutoreiden käyttöön.
Lukio-opettajille kysely arvioinnista – tuloksilla vaikutus oppaaseen
Viisari-hanke on toteuttanut jo aiemmin kyselyitä, joiden pohjalta rakennetaan arviointiopasta. Nyt on vielä mahdollisuus jakaa ajankohtaisimpia tunnelmia ja ajatuksia aiheesta. Osallistu kyselyyn 1.12.2017 mennessä.
Arviointiosaamisen täydentäminen kiinnostaa monia. Aikaa koulutukseen osallistumiselle on harvalla mahdollisuuksia työaikana, mikä laskee motivaatiota. Onkin tervetullutta, että Helsingin yliopisto tarjoaa nyt MOOC-kurssin (Massive Open Online Course) lukioväelle kehittyvästä ja sähköisestä arvioinnista. Kurssi sisältää online-tapaamisia, mutta ne tallennetaan ja oman opiskelun voi sijoittaa sopiviin hetkiin, vaikkapa hyppytunneille työpäivän lomaan.
Kouluttautumisella omaa kokemusmaailmaa laajempi näkemys
Arviointi on noussut lehtikirjoittelussa ja somepuheenvuoroissa kärjekkäästi esille. Kansallinen arviointikeskus Karvi julkaisi malttiin yllyttävän bloggauksen kehottaen ottamaan pienen aikalisän. Bloggausta lukiessa mielessä pyöri ajatus siitä, että uudet opetussuunnitelmat ovat olleet vasta hetken voimassa. Maailman muutokset eivät tee oikeutta sille, että verrataan entisaikoina toimivia käytänteitä tähän hetkeen.
Nyt on julkisuudessa peräänkuulutettu mm. perusopetukseen kansallisia kokeita arvioinnin koulukohtaisen vaihtelun vastapainoksi. Mutta onko testaamisen lisääminen oikea lääke? Ja kuten Karvin bloggaus kysyy, miten käy niiden aineiden, joita ei kansalliseen testaamiseen oteta mukaan. ”Esimerkiksi laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, oppilaiden sosiaalisen kasvatuksen päämäärät tai taito- ja taideaineiden pyrkimys elinikäisen harrastuksen edistämiseen eivät taivu testeihin ja päättökuulusteluihin. Syntyy harha, että mitä ei arvioida, ei ole tärkeää tai olemassa.” Tarvitaan selvitystyötä ja sellainen on työn alla. Karvi uutisoi: ”Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteuttaa vuosina 2017-2018 arvioinnin suomalaisen perusopetuksen ja lukiokoulutuksen oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Koostamme kahdeksanhenkisessä asiantuntijatyöryhmässä arvioinnin tilasta ajantasaista, tietoperusteista kuvaa. ”
Lukion uuden opetussuunnitelman käyttöönotto etenee. Arvioinnin monipuolistamista on mietitty ja toteutettu. Uudet, toimiviksi havaitut käytänteet eivät vielä ole kovin laajalti levinneet. Viisari-hanke yritti kalastella niitä viime talvena kyselyllä. Nyt syksyllä toteutetaan lisäksi haastattelukierros ja jalostetaan hyvät opit oppaaksi.
Lauttasaaren yhteiskoululla tavataan
Hankkeen syyskauden avajaisena kokoonnumme Lauttasaaren yhteiskoululle toiminnallisen arviointi-iltapäivän aikana työstämään aihetta. Hankeväen lisäksi tapahtuman ovet ovat avoinna halukkaille osallistujille. Ilmoittautuminen Koulutuskeskiviikon ilmoittautumisjärjestelmässä, sillä teemme tapahtumajärjestelyissä hankeyhteistyötä.
Ohjelma to 31.8.2017 klo 13-16
Lauttasaaren yhteiskoulun lukio, Isokaari 19, Helsinki, ks. saapumisohjeet (sivun alalaita). Kouluttajina Pekka Peura ja Najat Ouakrim-Soivio. Koulutuksen sisältö on erilainen kuin aiemmissa Viisarin vastaavissa koulutuksissa.
13.00-13.30 Tavoitteet ja orientoituminen
13.30-13.55 Arvioinnin erilaiset tehtävät
13.55-14.25 Työskentely: Onko arviointi monipuolista?
14.25-14.40 Kahvitauko
14.40-15.00 Käytännön esimerkkejä
15.00-15.45 Työskentely: Oman työn suunnittelu
15.45-16.00 Työskentely: ryhmäarviointi
Koulutus ja kahvitarjoilu ovat kohderyhmälle maksuttomia.
Ohje osallistujille: Ota mukaan tietokone tai mobiililaite. Huolehdi, että sinulla on oman läheisimmän oppiaineen POPS/LOPS saatavilla (laitteella tai paperisena) ja lataa työskentelypohja. Työskentelypohjia saatavilla myös paperisena paikan päällä.
Vapun jälkeen Viikin normaalikoululla kokoontui satakunta opettajaa ja opetusharjoittelijaa arviointiasioitten äärelle. Ensin Pekka Peura johdatteli eduhakkerointiin, kohteena tällä kertaa itsearvioinnin visualisointi ja ryhmän hallinnointi Google laskentataulukoiden (Sheets) avulla. Työpajaan valmistautuneet osallistujat olivat katsoneet opastusvideot (idean esittelyvideo ja työkalun teko-ohje). Eduhakkeroinnin radikaali innovaatio on jakaa avoimesti. Jo nyt on jaossa valmiita itsearviointipohjia, joista voi muokata sopivan. Jos lukija kiinnostuit asiasta, toimi näin:
Valitse sopiva pohja dokumenttikansiosta ja tee siitä KOPIO eli älä ala muokkaamaan pohjaa. Hieno harjoitus on esimerkiksi Sähköinen YO: valvojien taitotesti. Kopion ottaminen käy näin: napauta Tiedosto-valikkoa ja valitse Luo kopio (katso alla oleva kuva, tarvitset jonkin verran Google Driven käyttötaitoja).
Muokkaa sen jälkeen videoilta oppimasi mukaan dokumentti sopivaksi ja tee tarvittaessa seurantataulukko.
Jos teet oman pohjan, tee se mahdollisimman valmiiksi ja jaa sitten muille. Omienkin pohjien kanssa kannattaa originaali säilyttää ja ottaa käyttöä varten aina kopio.
Työpajan jälkeen kahdella tiiviillä luennolla arvioinnin kehittämisen ja tutkimisen huippuammattilaiset, Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola, pureutuivat siihen, miten oppilaat ja opiskelijat ymmärtävät arviointia.
Najatin luento-osuus ensin (35 minuuttia) ja sen jälkeen Marikan osuus saman verran. Luentojen aineistot:
Marika vinkkasi luento-osuudellaan juuri julkaistavana olevan Opetushallituksen julkaisun, jonne hän on kirjoittanut artikkelin: Arviointia toteuttamassa.
”Arvioinnin pitää aina hyödyttää oppilasta ja opettajaa.” Najat Ouakrim-Soivio
Viisari-hanke kiittää lämpimästi hyviä yhteistyökumppaneita tilaisuuden järjestelyissä: Viikin normaalikoulu Ari Myllyviita ja Reetta Nisonen sekä #Koulutuskeskiviikko-hanke Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen.
Opetushallitus järjesti laaja-alaisen Oppimisen arvioinnin kansallisen konferenssin Helsingissä 10. ja 11.4. Riikka Korpinen Hämeenlinnan Lyseon lukiolta kertoo, mitä konferenssista jäi matkamuistoiksi ja kotiinviemisiksi.
Pääsin VIISARI-hankkeen edustajana mukaan haistelemaan arviointikulttuurin kevättuulia. Innostuin. Edellisistä koulutuksista poiketen en heti rynnännyt oppitunteja pitämään, vaan sain sulatella päivien antia näin blogin muodossa ensin rauhassa kotona! Ole hyvä ja poimi tästä.
Pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja professori Jari Lavonen käsittelivät omissa alustuksissaan suurta kuvaa siitä, millaisena suomalainen opettajuus ja arviointikulttuuri näyttäytyy globaalisti tarkasteltuna. Hämmästystä herättää mm. se, ettei Suomessa kouluja ja opettajia rankata paremmuusjärjestykseen, tulospalkata eik myöskään toteuteta laajoja kansallisia testejä.
Huomasin olevani kiitollinen siitä, että voin työskennellä opettajana juuri Suomessa. Mahtavaa, että Suomessa uskalletaan edes joissain asioissa vetää omaa linjaa, jopa EU-suosituksia uhaten. Ei-kilpailullisena ihmisenä olisin vaihtanut ammattia jo aikaa sitten, jos olisin päätynyt opettajaksi vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Thaimaahan.
Yhdysvalloissa vietetty vaihto-oppilasvuosi 80- ja 90 -lukujen taitteessa palasi elävästi mieleen. Viiden minuutin välitunnit, ripeä kävely kaapille kirjaa vaihtamaan ja suunnistus uuteen luokkaan. High school -opettajat olivat sydämellisiä ja hauskoja tyyppejä, mutta vaihto-oppilaalle välittyi kuva myös erittäin työllistetyistä ja stressaavista opettajista. Yhdysvalloissa koulut rankataan laajoilla kansallisilla testeillä paremmuusjärjestykseen ja jopa 10 % opettajista voi saada potkut. Tuota en silloin tiennyt.
OECD-maissa toteutettu Talis-tutkimus vahvisti käsitystä, että suomalaisen koulutuksen laatu nojaa tukevasti opettajien korkeaan koulutustasoon ja opettajan autonomiaan. Sen sijaan opettajien ammatillinen osaamisen jakaminen on yhä lapsen kengissä. Tässä olisi mietinnän paikka: voisiko työantajataho antaa opettajille resurssia tavoitteelliseen aineryhmätyöskentelyyn, jossa jokaisen tuottamat ideat ja käytänteet laitetaan kaikille jakoon? Eikö tämä, jos mikä, olisi Kiky-työn paikka? Yhdessä olisimme enemmän. Mikä estää? Häpeä ja vähättely? Kiire? Tälle pitää tehdä jotakin.
Heinonen linjasi puheessaan, ettei kansallisiin peruskoulun päättökokeisiin meillä Suomessa lähdetä. Sen sijaan ylioppilaskirjoitusten asemaa pääjohtaja ei lähtenyt kyseenalaistamaan. Kypsyyskokeelle löytyvät painavat perusteet nyt, kun korkeakoulujen sisäänpääsykokeista ollaan tulevaisuudessa ehkä luopumassa ja yo-tutkinnon painoarvo sisäänpääsyssä vain kasvaa entisestään.
Risto Hotulaiselta saamaani kultahippu liittyi niinkin klassiseen asiaan kuin hyvien kysymysten laatimiseen ajattelutaitojen kehittäjänä ja tiedon syventäjänä. Kaikkien koulussa tehtyjen ilmiötyöskentelyjen jälkeen oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia australialaisista kolmasluokkalaisista, joiden luokkahuoneeseen oli kiinnitetty Bloomin taksonomia hengessä laadittu ”tiedon mato”. Iso seinälle kiinnitetty matokuva oli jaettu kuuteen sektoriin ja tiedonkäsittelyn tasoon Bloomin luokittelun mukaan, muistamisesta ja ymmärtämisestä aina arvioimiseen ja uuden luomiseen asti. Opettaja esitti lapsille sekä pintatason että syventävän tason kysymyksiä eriyttäen opetusta. ”Miltä ampiainen näyttää ja miten sen liikkuu?”, ”Kirjoita tarina ampiaisen päivästä” ja antoi vielä edistyneelle tytölle tehtäväksi vertaile ampiaisen ja kärpäsen päivää keskenään. Jopa pienet koululaiset oppivat matoa katsellessaan oivaltamaan, millä ajattelun tasolla he liikkuivat.
Ajattelun taitoja on opittava pienestä pitäen ja jo pienet lapset voivat sopivilla havainnollistamisvälineillä tulla tietoiseksi omasta toiminnasta ja kehittää arvioinnin metakognitiivisia taitoja. Miten me voisimme tehdä arviointia ja ajattelun portaita näkyväksi itsellemme niin, että laatisimme haastavia, hauskoja ja innostavia kysymyksiä ja tehtäviä? Mikä on perinteisen opetuskeskustelun paikka nykykoulussa; osaammeko me oikeasti käydä sitä tasokkaalla tavalla? Ja mikä houkuttelisi nuoren hetkeksi pois somemaailmasta haastamaan ajattelutaitojaan ja kisaamaan itsensä kanssa korkeammalle tasolle päästäkseen? Pelifirmat, hei…laadukkaita oppimispelejä kaivataan! Sisällöntuottajia kyllä riittää.
Yksi arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa. Edistävätkö vai haittaavatko oppimista?
Najat Ouakrim-Soivio selkiytti opettajan arviointitaitojen kehittämisen suurta kuvaa ja tarjosi ehkä kaksipäiväisen konferenssin parasta antia. Arvioinnin tehtävä on helpottaa opiskelijan ja opettajan työtä. Kyse ei ole jostakin opettajan työn päälle liimattavasta lisätyöstä ja joiden lomakkeiden kierrättämisetä opiskelijoilla, vaan jostain hyvin keskeistä oppimisessa.
Tavoitteet, tekeminen oppitunneilla ja arviointi muodostavat pyhän kolmiyhteyden, jossa osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Arviointi tuottaa oppimista ja ohjaa sitä mitä opettaja ja opiskelija seuraavaksi tekevät. Arviointi on näin ollen kaksisuuntaista. Arvioinnin tulee olla oikea-aikaista, ohjaavaa, korjaavaa tai vahvistavaa, konkreettista, realistista ja kannustavaa.
Arviointi ei siis ole epämäärästä kehumista ”hyvin meni”, vaan konkreettiseen tekemiseen ja asenteisiin nojaavaa rakentavaa palautetta. Arvioinnin pitäisi olla myös monipuolista, tietoista ja näkyväksi tehtyä. Sen tulisi olla myös huoltajien saatavilla. Jotkut opettajat laittavat testien ja välikertausten arvosanoja ja pistemääriä Wilmaan, josta myös huoltajat voivat nähdä ne kurssin ollessa vielä käynnissä. Tämä on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan!
Vertaisarvio toimii tutkijan mukaan erityisen hienosti työskentelyn arvioinnissa; opiskelijat havainnoivat toisiaan esim. pienryhmässä paljon enemmän kuin mihin opettaja ikinä kykenee. Fokuksena voivat olla oma-aloitteisuus, vastuunottaminen, tiedonhankinta, vuorovaikutustaidot ja vaikkapa keskittymiskyky. Yksi työskentelyn arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa: edistävätkö vai haittaavatko ne oppimista? Miten hyvin tai huonosti onnistuin tänään? Eksyinkö someen, avasinko Netflixin vai pysyinkö kurinalaisesti Tabletkoulun tehtävissä?
Ouakrim-Soivio painotti, että sekä vertais- että itsearvioinnissa opiskelijoiden äänen pitää saada kuulua. Itsearviointi ei saa muuttua kontrollin välineeksi eli opettajan tai huoltajan ei pidä mennä sitä muuttamaan tai ”korjaamaan”. Siitä voidaan kuitenkin käydä keskustelua ja pohtia yhdessä. Huonosti toteutettu itsearviointi voi tehdä paljon hallaa. Se voi olla osasyynä arviointiähkyyn; opiskelija ei oivalla mihin opettajan syytämillä kyselyillä tähdätään. Itsearvioinnin tarkoitus on tarjota opiskelijalle itselleen mietintätauon oman työskentelyn tarkkailuun. Pekka Peura mainitsi edellisessä Digisillan koulutuksessa, ettei useinkaan vilkaise opiskelijoiden itsearviointeja ollenkaan. Opiskelijat kasvatetaan tälläkin tavalla oivaltamaan, että he opiskelevat viime kädessä itseään varten.
Arviointia voisi nyt monipuolistaa ja ottaa käyttöön pienin askelin; jokin uusi, kokeilu per kurssi voi olla ihan hyvä tahti. Aina ei tarvitse ottaa kokonaista lukiokurssia fokukseen. Arviointitaitojen opettelua voi aloittaa itsensä ja opiskelijoiden kanssa vaikka ottamalla tarkasteluun yksittäisen oppitunnin tai pitää vaikka yhden arviointiviikon keskellä jaksoa. Mikä on tämän tunnin/ viikon tavoite? Miten työskenneltiin? Miten tavoite saavutettiin? Mikä esti, mikä edisti? Epäonnistumisesta vasta oppiikin.
Lämpimästi tervetuloa Hämeenlinnan lyseon lukion VIISARI-arviointimessuille poimimaan käytännön vinkkejä ja helpotusta omaan työhön. Tämä siis to 27.4. klo 12-15 koulun vanhassa juhlasalissa.
Viisari-hanke kutsuu Hämeenlinnan Lyseon lukiolle arviointiteemasta kiinnostunutta lukioväkeä, hanketoimijoita ja alan yrityksiä tai muita organisaatioita. Lyseon lukion kauniissa salissa osallistujat voivat esitellä omia toteutuksiaan tai arviointiin liittyviä ratkaisujaan muille treffaajille. Esittelyssä on tarjolla kaksi vuoroa, joten jos haluat myös itse kiertää katsomassa ja juttelemassa, varaa yksi vuoro.
Opettajat toivovat erityisesti suurilla ryhmillä toimivia käytännöllisiä ideoita arvioinnin eri toteutusmuotoihin, joten pienetkin omassa opetuksessa toteutetut jutut ovat tervetulleita.
Arviointitreffien ohjelma (tarkentuu, treffipisteet julkaistaan tähän)
Oman treffipöydän varustelu ennen klo 12
12:00 Treffien avajaissanat Anne Rongas ja Pieta Tukkimäki-Hildén
12:10 – 13:25 Ensimmäinen kierros
13:25 – 13:35 Ensimmäisen kierroksen arviointia ja pöytien vaihdot
13:35 – 14:50 Toinen kierros
14:50 – 15 Toisen kierroksen arviointia ja kiitossanat
Ilmoittaudu mukaan lomakkeella. Lisätietoja arviointitreffeistä Anne Rongas (etunimi.sukunimi ät otavanopisto.fi, p. 040 5181 229.
PS. Arviointitreffeihin saakka avoinna kysely: Monipuoliset arviointimenetelmät lukiossa. Vastaa kyselyyn, sillä opettajat todella toivovat ideoitten kierrätystä. Pienikin idea on kultaa. Kokoamme ideat yhteen ja julkaisemme. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto.
Syyskuussa 2016 Pedamessut Hämeenlinnan Lyseon lukion juhlasalissa.
Pienet sanat, pienet sanat… eli miten opetussuunnitelmatekstissä ilmaistut oppimisen tavoitteet avataan niin, että oppijakin ymmärtää? Opetussuunnitelmateksti sellaisenaan ei sovellu itse- ja vertaisarvioinnin sanoituksiin.
OPS-teksti on niin tiivistä ja merkityksiä täynnä, että se avautuu vain ammatilaiselle. Ammattilaisen ongelma taas on se, että noviisin näkökulmaan eläytyminen itselle luonnolliselta tuntuvissa asioissa on vaikeaa. Ymmärryksen sillan rakentaminen on vaativaa, kun kuljetaan abstraktista kohti konkreettista. Oppijaa auttaisi se, että tavoitteet ja arviointi ilmaistaisiin myös jollakin tavoin visualisoituna.
Välillä tuntuu myös arvioinnin monipuolistamiskeskustelussa unohtuvan se, että arviointi ei ole itsetarkoitus. Sen pitää palvella tarkoitustaan ja viedä oppimista eteenpäin. Olisi tärkeä malttaa suunnitella kaiken kiireen keskellä ja sitten tehdä vaikka vähemmän, mutta oleellisia asioita. Kiireen ja paineden sumasta kertoo lukiolaisen tarina: itsearviointilomake täytettiin, palautettiin opettajalle ja se oli sitten siinä, siihen ei koskaan palattu.
Maksuton koulutustapahtuma 2.5. Viikissä:
Käytännön otetta itse- ja vertaisarviointiin
OHJELMA
13.00-14.30 Työpaja (Pekka Peura, ei etäosallistumista)
14.30-14.45 Tauko
14.45-16.00 Puheenvuorot (Najat Ouakrim-Soivio, Marika Toivola, mahdollisuus etäosallistumioseen: http://cloud.vink.helsinki.fi/stream/)
Työpaja ja puheenvuorot suuressa auditoriossa. (Huomio: aiemmin ilmoitettiin työpaja luokkatilaan, mutta suuren suosion vuoksi olemme auditoriossa, lataa läppärisi täyteen.)
Työpajassa pääset tekemään itsearviointityökalun, joko harjoitusversion tai jos varaudut etukäteen, voit tehdä käyttöversion. Tarvitset mukaan oman kannettavan tietokoneen, Googlen käyttäjätunnukset ja jonkin verran kokemusta Google Driven sekä laskentataulukon (Google Sheets) käytöstä. Valmistaudu työpajaan katsomalla kaksi lyhyttä videota (oletuksena on, että kaikki osallistujat katsovat nämä ennekkoon):
Pekka Peuran työpajassa saadaan lihasmuistiin harjoitusta dynaamisen itseariointityökalun tekemisestä. Samalla päästään keskustelemaan siitä, miten työkalu kannattaa rakentaa erilaisiin tarpeisiin. Jos kokeilet työkalun tekemistä ennen työpajaa omatoimisesti, saatat kohdata myös kysymyksiä, joita voit ottaa mukaan työpajaan.
Pekan esimerkki tarjoaa varsinaisen sisällön ohella merkittävän toimintakulttuuriviestin: työkalu on kahden opettajan yhteistyön tulos, idea jaetaan avoimesti kenen tahansa saataville netin kautta ja samaa työkalua voi soveltaa useisiin tarpeisiin. Otavan Opistolla esimerkiksi tällä työkalulla opettajat keskenään tsekkasivat, miten hyvin sähköiseen yo-kokeeseen liittyvät asiat ovat koevalvojilla hallussa. Työkalu näytti heti, keneltä voisi kysyä apua mihinkin asiaan.
LUENNOT 14:45 – 16:00: toimiva itse- ja vertaisarviointi
Luento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.
Luentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon.
Luentoja on mahdollisuus seurata myös verkon kautta. Ne tallennetaan ja julkaistaan tapahtuman jälkeen. Työpajassa keskitytään tekemiseen, joten sitä ei striimata. Luentojen online-osoite: http://cloud.vink.helsinki.fi/stream/. Toivomme myös etäosallistujilta ilmoittautumista.
Äidinkielen oppiaineen arvioinnin haasteena pidetään sitä, että moniin muihin aineisiin peilattuna sen mitattavuus on vaikeaa. Menneen syksyn aikana olen yrittänyt lähestyä tätä haastetta itsearvioinnin kautta. Olen tehnyt yksilöllisen opetuksen menetelmällä opiskeleville ÄI2-kurssilaisilleni itsearviointilomakkeen, johon ops-teksti on pilkottu kysymysten, taitojen ja tehtävätyyppien muotoon.
Lomake on pyritty rakentamaan niin, että se paljastaisi, onko opiskelija:
hahmottanut kurssin keskeiset sisällöt
ymmärtänyt eri tehtävätyyppien ja työskentelytapojen tavoitteet
havainnut omien työskentelytapojensa vahvuudet ja heikkoudet
käsittänyt, millä perusteella kurssiarvosana muodostuu
hahmottanut omat osaamisensa tason.
Itsearviointilomake on tarkoitettu hyödynnettäväksi arviointikeskusteluissa. Opiskelijat ovat täyttäneet sen kurssin päätteeksi ennen keskusteluun tulemistaan. Lomaketta ei ole läpikäyty keskusteluissa kohta kohdalta vaan olen aloittanut kysymällä, mitä opiskelija havaitsi lomaketta täyttäessään ja millaisia ajatuksia se hänessä herätti. Yllättävää kyllä, opiskelijat ovat tähän vastatessaan analysoineet melko kattavasti omaa työskentelyään ja oppimistaan kurssin aikana sekä nostaneet lomakkeesta esiin ne kohdat, joita he eivät ole ymmärtäneet. Tämän jälkeen on ollut helpompi lähteä keskustelemaan niistää asioista, jotka kunkin kanssa ovat tuntuneet tärkeimmiltä.
Nyt olen testaillut lomaketta kahden kehittelykierroksen verran. Visuaalisesti se ei ole mikään kaunotar, mutta olen kokenut opiskelijoiden oivaltavan sen avulla uusia asioita oppimisesta ja arvioinnista. Lomake on liitteenä tämän blogitekstin lopussa. Sitä saa käyttää ja muokata vapaasti.
Viime syksynä teimme Martinlaakson lukiossa kokeilun, jonka tavoitteena oli testata kunnianhimoista yhdistelmää: halusimme sulauttaa kuvataiteen, musiikin ja äidinkielen oppiaineiden sisällöt yhteiseksi kulttuurioppiaineeksi (Ku1, Mu1 ja Ai1), ja kerätä siitä kokemuksia yli ainerajojen. Opettajista mukana olivat Heli Groschup (Ku, Dt), Heli-Maria Suomi (Mu, Dt), Tuulikki Noras (Ai) ja Sari Kuusniemi (Ai). Kokemusten, oppimisen ja arvioinnin tarkasteluun sovelsimme erilaisia sähköisiä oppimisalustoja kuten koulussamme vanhastaan tuttua Fronteria ja Vantaan kaupungin suosittelemia Google Glassroomia, Google Cafeta sekä OneDrivea. Opiskelijoiden käytössä työskentelyssä oli lukuisia sähköisiä ohjelmia.
Kokemuksen pohjalta työstämme parasta aikaa eri oppiaineissa tapahtuvaa kulttuurioppimiseen kannustavaa pedagogista mallia, jonka yhteisenä pohjana tulee toimimaan sähköinen Kulttuuritili-alusta. Tavoitteena on kannustaa ilmiöopiskeluun eri kulttuurin osa-alueilla sisältöjen vastaanottajana ja tuottajana. Kulttuuritilin eli Kultsin kehittely on kesken, mutta sen luomisessa hyödynnämme keräämiämme kokemuksia opetuskokeilusta.
Loimme kokeilujaksoon rakenteen, jolla kolmessa oppiaineessa opiskeltiin samoja viikkoteemoja. Nämä teemat olivat kulttuurinen elämäkerta, suhteet, moniäänisyys, mediaviikko, kirjatraileri ja oppiaineiden omaviikko. Noiden otsikoiden alle sopeutimme opetussuunnitelmien vaatimukset. Opiskelijat saivat tehdä viikkotehtäviään kaikilla Ku-, Ai-, ja Mu-tunneillaan joustavasti.
Kokeilujaksossamme oli useita tavoitteita, joista tärkeimmät olivat opettajien kannalta oppiaineyhteistyö ja tiedon kerääminen sähköisesti Kulttuuritili-alustan jatkotyöstöä varten. Opiskelijoiden toimintaan asetetut tavoitteet olivat
yhteisten sisältöjen yhdistäminen eri oppiaineissa
Yksilö- ja ryhmätyötaitojen hiominen uuden opsin hengessä
erilaisten arviointitaitojen hyödyntäminen osana oppimista
Jatkuva arviointi osana kurssia
Jakson aikana opiskelijat käyttivät erilaisia arviointimenetelmiä. Esimerkiksi ”Kulttuurinen elämäkerta” -viikolla opiskelijat saivat tehtäväksi koota kuvalliskirjallisen elämäkerran lapsuudesta nykyhetkeen median, kirjallisuuden, musiikkilinkkien ja kuvien kautta ja valita esitystavan itse. Elämäkerta koottiin jollekin itse valitulle sähköiselle alustalle esim. Prezi tai blogi. Suunnitteluvaiheessa opiskelijat asettivat tavoitteet omalle työskentelylle teknisten, sisällöllisten ja ulkonäöllisten vaatimusten mukaan. Elämäkerta-tehtävän päätyttyä itsearviointi tapahtui asetettuja tavoitteita vasten. Tehtävässä tarkasteltiin itseä kulttuurin ja median vastaanottajana.
Suhteet-teemaviikon lähtökohtana kaikissa oppiaineissa oli kiusaamista käsittelevä novelli, jossa tekstin päähenkilö toivoo tulevansa nähdyksi sellaisena kuin on. Musiikissa ja kuviksessa aihetta käsittelimme oman tuottamisen osuudella, äidinkielessä tarkastelimme novellia mm. draaman työtapojen avulla. Kuvataiteen tunneilla tehtiin teemasta piirtäen ”omakuvia”, joiden aiheena oli silmä, josta heijastuu jokin itselle tärkeä asia tai unelma. Tehtävä linkittyi osaksi novellin tekstiä, mutta sisälsi myös oppiaineen omaa luonnetta eli malli- ja mielikuvituspiirtämistä, valo- ja varjostustekniikan hiomista, havaintokyvyn jalostamista. Koska tavoitteet tehtävän annossa olivat varsin selkeät, kuten taiteen peruskurssilla kuuluukin, oli opiskelijoiden helppo antaa vertaispalautetta toisilleen kirjallisesti. Arvioinnin kohteena olivat esim. idea ja sen välittyminen, valööriasteikon käyttö (tummasta vaaleaan), kahden eri varjostustekniikan yhdistäminen samaan työhön. Lopputuloksia tarkasteltiin myös ryhmässä, jolloin annoimme suullista palautetta ideoista. Ryhmäarvioinnit ovat olleet aina osana kuvataiteen kurssejani ja oppimistilanteina korvaamattomia.
Jakson päättyessä opiskelijat arvioivat paitsi omaa työskentelyä myös oppimistaan, ilmiöopiskelua ja kokeilujaksoa. Musiikissa ja kuvataiteessa järjestimme erikseen arviointikeskustelut, joiden pituus oli n. 7-10 min/hlö.
Palautteita kokeilusta
Keräsimme palautetta opiskelijoilta kulttuurioppimisesta, ilmiöopiskelusta, arvioinnista, ryhmätyöskentelystä ja sähköisistä menetelmistä. Me opettajat hyödynsimme jakson aikana erilaisia sähköisiä alustoja arvioinnissa ja opiskelussa sen mukaan, mihin olimme kukin perehtyneet. Tiedonhankinnan ja yhteenvedon keräsimme jo vähän vanhanaikaisella Fronterilla, koska se oli kaikilla käytössä. Lisää palautteista löytyy tietoa blogistamme https://kulttuuritili.wordpress.com/
Opiskelijat kokivat Kultsin suurimmaksi osaksi myönteisenä, mutta joukossa oli myös niitä, jotka haluaisivat opiskella oppiaineita erikseen. Opettajana projektissa mukana oleminen on ollut innostavaa ja avartavaa. Yhteistyö eri aineiden opettajien kanssa kehittää ammatillisesti ja lisää muutakin yhteistyötä moneen suuntaan. Pakko myöntää, että kokeileminen on myös työlästä. Pelkästään suunnittelupalavereihin olemme käyttäneet aikaa lukemattomia tunteja, puhumattakaan opetus- ja arviointimateriaalien laatimista, uusien menetelmien haltuunottoa ja muuta sähköistä säätöä. Silti kolmen aineen yhteiskurssikokeilu oli matka, joka innostaa kokeilemaan uutta.
Teksti: Heli Groschup, kuvataiteen, draaman ja teatterin opettaja, Martinlaakson lukio, Vantaa
Viisari-hankkeen aikana arviointi on noussut kuumaksi teemaksi. Kuumennuksen syitä voi etsiä esimerkiksi näistä:
Arviointiosaamisen täydentäminen kiinnostaa monia. Aikaa koulutukseen osallistumiselle on harvalla mahdollisuuksia työaikana, mikä laskee motivaatiota. Onkin tervetullutta, että Helsingin yliopisto tarjoaa nyt 
OHJELMA
Pekka Peuran työpajassa saadaan lihasmuistiin harjoitusta dynaamisen itseariointityökalun tekemisestä. Samalla päästään keskustelemaan siitä, miten työkalu kannattaa rakentaa erilaisiin tarpeisiin. Jos kokeilet työkalun tekemistä ennen työpajaa omatoimisesti, saatat kohdata myös kysymyksiä, joita voit ottaa mukaan työpajaan.
Luento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.
Luentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon.
Opiskelijat kokivat Kultsin suurimmaksi osaksi myönteisenä, mutta joukossa oli myös niitä, jotka haluaisivat opiskella oppiaineita erikseen. Opettajana projektissa mukana oleminen on ollut innostavaa ja avartavaa. Yhteistyö eri aineiden opettajien kanssa kehittää ammatillisesti ja lisää muutakin yhteistyötä moneen suuntaan. Pakko myöntää, että kokeileminen on myös työlästä. Pelkästään suunnittelupalavereihin olemme käyttäneet aikaa lukemattomia tunteja, puhumattakaan opetus- ja arviointimateriaalien laatimista, uusien menetelmien haltuunottoa ja muuta sähköistä säätöä. Silti kolmen aineen yhteiskurssikokeilu oli matka, joka innostaa kokeilemaan uutta.
#arviointiviisari 