Tiimijakso Hämeenlinnan Lyseon lukiolla – Skillzzup koekäytössä

kimmo kumpulainen
Kimmo Kumpulainen esitteli Skillzzup-palvelua 29.9.2015 Forum Criteriorum -tapahtumassa Finlandia-talolla.

Hämeenlinnan Lyseon lukion toisella jaksolla viisi oppiainetta viiden opettajan johdolla toteutetaan tiimityöskentelynä Ylöjärven lukion antaman mallin innoittamana.

Viisari-hankkeessa tavoitteena on pienimuotoisesti kokeilla eri pilottikouluissa kaikkia mahdollisia arvioinnin teknisiä apuvälineitä kunkin koulun omien kiinnostusten mukaan. Hämeenlinnan tiimijaksolle osoittautui sopivaksi kohteeksi hieman luovalla tavalla käytettynä suomalainen Skillzzup.

Skillzzup mahdollistaa opiskelijan itsearvioinnin ja opettajan arvioinnin määriteltyjen osaamistavoitten suhteen. Kun opintojakson osaamistavoite on täysin saavutettu, on koossa 100 pistettä. Palvelun käyttöliittymä on visuaalinen ja ainut toiminto on osaamistavoitteiden kirjoittamisen jälkeen pisteiden antaminen.

Palvelu toimii kaikilla laitteilla selaimen kautta. Opettajan kannalta on kätevää, että opiskelijat liittyvät itse kurssille eli opettaja antaa vain osoitteen, koulun avaimen ja ohjeen kirjautumista varten. Opiskelija valitsee itse kurssin oman koulun kurssivalikoimasta. Käyttäjäprofiiliin lisättävä valokuva auttaa nopeasti hahmottamaan, kuka kukin on.

Opiskelijan antamat pisteet ja opettajan pisteet kertyvät samaan näkymään. Opiskelijat eivät näe toinen toisiaan. Opettaja voi antaa pisteitä yksittäin sekä könttisummana isommalle joukolle kerrallaan.

Pisteiden antamisen skaala on 0-100, joten osaamisalueittain tavoitteet ja kriteerit on tärkeää avata ymmärrettävästi. Tämähän olisi muutenkin lukiokursseilla tärkeää: millaisella työskentelyllä saavutan minkäkin arvosanan. Mitä osa-alueita työskentelyyn kuuluu.

Tiimijaksolla Skillzzupia käytetään nimen omaa tiimityöskentelyn taitojen arviointiin. Osaamisalueet on mietitty ja valikoitu perustellusti: juuri näitä taitoja ennakkoon ajatellaan kehittämisen kohteiksi ja siksi juuri niitä reflektoidaan. Osaamisalueista laadittiin opiskelijatiimien itsearvioinnin avuksi moniste. Opiskelijat myös täyttävät pienen kyselyn ennen ja jälkeen kokeilun.

Pistekertymä opiskelijan käyttöliittymässä näkyy havainnollisesti: keltainen on oma itsearviointi. Muut värit ovat opettajan antamia arvioita. Kun arviointeja kertyy useita, näkymä alkaa kertoa etenemisestä. Jos viiva asettuu vaakasuoraan, opiskelu ei etene, joten on aika tutkia, mitä pitäisi tehdä.

Voila_Capture 2015-10-26_11-36-00_ap

Suosittelen LOPS-uudistajille ajan käyttämistä arviointiasioitten miettimiseen

Voila_Capture 2015-10-13_10-52-06_apLukion opetussuunnitelma uudistuu. Todella suuria muutoksia ei ole tulossa. Merkittävimpänä näkyvänä muutoksena teemaopintojen kolme kurssia ja pieniä säätöjä pakollisten kurssien valikoimassa. Luonnoksen perusteella teemaopintojen osio on vaikeaselkoinen ja vaatii paljon paikallista työstämistä. Teemaopintoihin annetaan arviointiohjeita, mutta numeroarvosanaa kursseista ei anneta. Teemaopintojen kohdalla, kuten muuallakin luonnoksessa, opettajaa neuvotaan monipuolisten arviointimenetelmien käyttämiseen.

Jos minulla olisi valta toteuttaa OPS-työskentelyä, suuntaisin käytettävissä olevaa aikaa ja inhimillisiä voimavaroja arvioinnin pohtimiseen. Olisi hyvä avata, mitä monipuolinen arviointi on. Oppijoiden osallisuus, toimijuus ja yhteisöllisyys nousevat yleisen osan painotuksista. Miten arvioinnin osalta lukiolaisesta tulee aktiivinen toimija? Miten arviointi tukee todella oppimista? Miten arviointiin liittyvät pelot ja koko aihepiirin välttely muuttuvat myönteiseksi vahvuuksien ja heikkoiksien tunnistamiseksi?

Pelit eivät innosta ilman pisteitä ja saavutuksia. Urheiluvalmennus ei tuota tuloksia, jos ei saavutuksia mitata. Arviointiin liittyvät ongelmat eivät poistu poistamalla arviointi, vaikka sellaistakin nyt paljon ehdotellaan ja jossain kohtaa voi olla ihan aiheellista. Arviointiin tarvitaan myös käsityötä helpottavia teknologioita. Niitä ei ole tarjottu, kun ei ole osattu kysyä.

Millaisia kysymyksiä lukion opetussuunnitelmauudistus ja arviointi herättävät?

Kierrän työni puolesta loppuvuonna lukioväen keskuudessa OPS-haudontaa virittämässä. Valmistelin diapakettia aiheesta. Tässä on vielä varaa parantaa. Kommentit tervetulleita. Näin toivoopi Anne Rongas.

Itsearviointia Otavan Opiston matematiikan verkkokurssilla

IMG_0414
Vesa Partanen

Julkaisemme pitkin matkaa kokemushaastatteluja. Avaushaastattelussa meillä on vieraina matematiikan opettajat Kai Kaskela ja Vesa Partanen Otavan Opistolta. Aiheena heidän toteuttamansa itsearviointikokeilu viime keväisellä matematiikan verkkokurssilla.

Vesa kertoi, että opiston sisältötiimi halusi testata käytännössä itse- ja vertaisarvionteja verkkokursseilla. Ryhmäkurssit tarjosivat oivan ympäristön testaukseen. Kokeilut tehtiin kahdella kurssilla, lyhyen matikan MAB3:lla ja pitkän matikan MAA5:llä. Yhteensä opiskelijoita oli kymmenkunta, osaamistasoltaan hyvinkin erilaisia.

Kurssin muokkaus tehtiin kevyesti, eli aiemmin opettajan tekemä väli- ja loppuarvionti korvaantui opiskelijan tekemällä ohjeistetulla itsearvioinnilla.

Opiskelijat itse kokivat itsearvioinnin mielekkääksi ja oppimista edistäväksi. Arviointitehtävän vaatima kertaus tulee sopivan ajan kuluttua ja omista virheistä oppii.

Kai Kaskela
Kai Kaskela

Opiskelijat toivoivat malliratkaisuihin erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja, jos sellaisia on olemassa. Näytti myös siltä, että kun itsearviointivaiheessa joutui vielä pohtimaan tehtäviä ja sitä, voiko asian tehdä jollain muulla tavalla kuin malliratkaisuissa, avautui uusi oppimisen paikka.

Moni kollega tuskailee tänä päivänä suurten opetusryhmien kanssa. Vaikka kokokeilu tehtiin pienryhmien kanssa, tämä malli soveltuu erityisen hyvin isoille ryhmille. Opettajan arviontiin käyttämä aika voidaan käytttää tehokkaammin ohjaukseen.

Kokeilussa opettajat tekivät alku- ja loppukyselyn sekä arvioivat tehtävät opiskelijoiden lisäksi, mikä toki oli kohtalaisen työlästä, mutta antoi hyvää tuntumaa itsearvioinnin toimivuuteen. Verkkokurssilla opettajan on myös syytä jollain tavalla kontrolloida arviointia, koska jatkuva arviointi ei ole samalla tavalla mahdollista kuin lähiopetuksessa.

Vesa rohkaisee: ”Kyllä mä lähtisin tämmöstä kokeilee ihan rohkeasti lähiopetuksessakin, jos ei välttämättä siinä laajuudessa, että koko kurssi itsearvioidaan, niin ottaa jonkun tietyn osan kurssista missä kokeillaan itsearviointia.”

Itsearviointi sopii eri oppiaineisiin. Pitkissä esseevastauksissa ehkä voisi suositella vertaisarviointia.

Kain kokoamissa opiskelijakommenteissa on paljon hyviä huomioita:

Kysymys kuului: Miten voin hyödyntää itsearviointiin liittyviä taitoja tulevaisuudessa?

  • Itsearvioinnin myötä joutui tutustumaan virheisiin huomattavasti tarkemmin, se mahdollisesti auttaa tulevaisuudessa tarkistamaan tehtävät paremmin esim. YO-kokeissa.
  • Omia tekemisiään ja virheitään on todella vaikeaa arvioida oikeudenmukaisesti. Itselleen on helposti aivan liian kriittinen. Siksi onkin hyvä jatkossakin muistaa, että virheistä oppii. Ja lisäksi huomasin sen, kun ratkaistuja tehtäviä sai katsoa, näki itse missä on tehnyt virheitä, ja oivalsi paljon enemmän tehtävistä kuin vain yrittämällä ja epäonnistumalla.
  • Nyt ainakin tiedän miten opettaja arvioi tehtäviäni.
  • Tehtävien uudelleentarkastelu antoi tietynlaista syvyysnäköä niiden käsittelyyn. Sitä yritän jatkossakin ylläpitää ja hyödyntää jo tekemisvaiheessa.
  • Oman työskentelyn/opiskelun arvioimisessa ja parantamisessa.
  • Esimerkiksi YO-kirjoituksia ja seuraavia kursseja ajatellen itsearviointitaidot auttavat huomaamaan virheet paremmin, ja löytämään vaihtoehtoisia ratkaisutapoja eri tyyppisille tehtäville. Pystyn myös ymmärtämään paremmin, että miksi opettaja arvioi esim. koettani/tehtäviä tietyllä tavalla, ja että millaisia arviointikriteerejä arvioinneissa käytetään.
  • Tehtävien teossa tulee enemmän mietittyä välivaiheita pisteytyksen kannalta. ts. oikaisee vähemmän

Vesa evästää vielä kollegoita: ”Mallia kannatta testata ja jatkokehittää. Kärjistäen opettajan tekemä arvionti hyödyttää vain osaa oppilaista: nohevimmat eivät tarvitse arviontia ja heikoimmat eivät niitä lue. Opettajan työpanokselle lienee järkevämpiäkin kohteita kuin mekaaninen arviointi. Oppilailla on hyvä käsitys omasta arvosanastaan, yleensä yksi arvosana alhaisempi, joten opettajan tekemällä tarkkailulla ylilyöntejä arvosanoisa ei tapahdu.”

Prosessiarviointia Viikin Normaalikoulun kemian kursseilla

IMG_1544Ari Myllyviita Viikin normaalikoululla havaitsi sähköisten kurssiaineistojen käyttäjätilastoista, että perinteisell työskentelymallilla aineistoja käytiin lukemassa viime hetkellä ennen loppukokeeseen valmistautumista. Onnistuneeksi osoittautunut ratkaisu oli siirtyä loppukokeesta koko kurssin ajan toteutettavaan prosessiarviointiin. Kurssin mittaan etsittiin luontevia tilanteita itse- ja ryhmäarvioinnin toteuttamiseen. Arvioitavia tuotoksia opettajalle kertyi kurssin mittaan kokeellisesta työskentelystä työselosteineen.

Ari Myllyviita arvioi, että tärkeintä työskentelytavan muutoksessa oli opittavan asian jatkuva tystäminen eli enää asioita ei päntätty viime tipassa. Opettajan antama tuki on prosessiarviointimallissa saatavilla koko ajan, kun taas loppukokeen jälkeen harva enää hakee osaamisen aukkoihin päättyneeltä kurssilta opettajan apua. Opettajan työmäärä jakautuu eri tavalla, arvioitavia töitä tulee matkan varrella. Ari Myllyviita kertoo:

https://www.spreaker.com/embed/player/standard?episode_id=6569104&autoplay=false

Kuvakisa – tunnelmia lukion kokeista ja arvioinnista

palkintona bluetooth-kaiutin
Palkintona pieni hauska matkakaiutin.

Muutama vuosi takaperin eräässä yrittäjien ideointitilaisuudessa kuulin jännittävän tehtävän. Kouluttaja oli antanut ryhmälle ohjeen keskustella verkossa tietystä aiheesta lähettämällä pelkkiä kuvia. Keskustelusta oli syntynyt jotain ihan uutta.

Kuvat herättävät muistoja ja virittävät tunteita. Kokeisiin ja arviointiin liittyy runsaasti molempia. Hankkeemme pyrkii avaamaan toimintaa nuorisolle ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Niinpä syyskuun ajan Instagramissa on avoinna kokeisiin ja arviointiin liittyvä kuvakisa.

Lähetä siis Instagramiin tunnelmia kokeista ja arvioinnista lukiossa. Merkitse kuviin tunnisteet @arviointiviisari ja #arviointiviisari. Hankkeen pilottikoulujen raati valitsee palkittavan kuvan 30.9. Palkintona hauska pieni matkakaiutin (lahjoittajana Otavan Opisto).

Emme käytä kuvia ilman tekijän lupaa täällä blogissa tai muualla. Instagramista on helppo koota linkittämällä kuvanäyttely. Sellainen voi herättää meidät hankeväen ja muut kiinnostuneet ajattelemaan aihetta uudella tavalla.

Viisari-hankkeen Instagram-profiilin: @arviointiviisari.

Voila_Capture 2015-08-31_09-11-02_ip

Avajaispäivän päätteeksi yhteenvetoa

Tänään käynnistimme Viisarin hanketiimin toiminnan. Ohjelmassa oli kaksi verkkokokousta, toinen aamutuimaan ja toinen työpäivän päätteeksi. Iltalenkillä summailin mielessäni keskeisimpiä yhteisiä aatoksia: arviointi pitäisi sujua suurten ryhmien kanssa opettajaa kuormittamatta, arvioinnin pitäisi tukea mahdollisimman hyvin opiskelua ja muodostua opiskelutaidoksi sekä hankekokeiluista olisi tärkeää muokata kiertoon lähteviä ideoita ja toimintamalleja.

Lukion arviointikulttuuriin uusia tuulia

Photo 20.2.2015 12.19.37Opettaja huokasi, ettei juuri ketään tule kokeiden palautustilaisuuteen. Varsinkaan niitä ei näy, joille olisi eniten kerrottavaa. Arviointi työllistää opettajia. Lukion koeviikoilla töitä tehdään yötä myöten. Opiskelijalle arviointi on ohuimmillaan läjä koenumeroita ja jaksotodistus, jota kehtaa katsoa tai sitten ei.

Arviointi rikkaimmillaan on koko oppimisen matkaa tukeva opiskelun ja ohjaamisen osa-alue. Arviointi ei ole pelkästään opettajan toimintaa, vaan arvioinnin eri muotoja toteuttavat myös opiskelijat yksin ja yhdessä, arviointiin voivat osallistua myös vertaiset, vanhemmat tai ulkopuoliset asiantuntijat.

Teknologian kehitys on tuonut opetukseen, ohjaukseen ja opiskeluun runsaasti uutuuksia, mutta arviointi on edelleen hyvin pitkälle käsityötä. Työläyden vuoksi arviointitietoa myös hyödynnetään niukemmin kuin voitaisiin. Oppimisen aukkojen ja hidasteiden tunnistamisesta olisi hyötyä kaikille. Myös jokaisen opiskelijan yksilöllisyys olisi helpompi huomioida, jos osa arviointityöstä keventyisi apuvälineillä.

Kun laadimme Viisari-hanketta, mietimme näitä ongelmia. Rakensimme kokeilujen ja toimintojen kokonaisuuden, jossa lukiolaisille itselleen on tarjolla tärkeä rooli. Arviointi ei ole mysteeri vaan tärkeä työkalu, josta on hyötyä myös jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Halusimme myös herättää yleistä keskustelua, toimintakulttuuri ei muuten kehity. Meillä itsellämme ei ole valmista viisautta vaan rakennamme sitä yhdessä aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Siksi toimimme alusta alkaen avoimesti. Sosiaalisessa mediassa tunnisteena toimii #arviointiviisari.