Oppimisen arvioinnin kansallinen konferenssi #arviointi2017

Opetushallitus järjesti laaja-alaisen Oppimisen arvioinnin kansallisen konferenssin Helsingissä 10. ja 11.4. Riikka Korpinen Hämeenlinnan Lyseon lukiolta kertoo, mitä konferenssista jäi matkamuistoiksi ja kotiinviemisiksi.

Pääsin VIISARI-hankkeen edustajana mukaan haistelemaan arviointikulttuurin kevättuulia. Innostuin. Edellisistä koulutuksista poiketen en heti rynnännyt oppitunteja pitämään, vaan sain sulatella päivien antia näin blogin muodossa ensin rauhassa kotona! Ole hyvä ja poimi tästä.

Pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen ja professori Jari Lavonen käsittelivät omissa alustuksissaan suurta kuvaa siitä, millaisena suomalainen opettajuus ja arviointikulttuuri näyttäytyy globaalisti tarkasteltuna. Hämmästystä herättää mm. se, ettei Suomessa kouluja ja opettajia rankata paremmuusjärjestykseen, tulospalkata eik myöskään toteuteta laajoja kansallisia testejä.

Huomasin olevani kiitollinen siitä, että voin työskennellä opettajana juuri Suomessa. Mahtavaa, että Suomessa uskalletaan edes joissain asioissa vetää omaa linjaa, jopa EU-suosituksia uhaten. Ei-kilpailullisena ihmisenä olisin vaihtanut ammattia jo aikaa sitten, jos olisin päätynyt opettajaksi vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Thaimaahan.

Yhdysvalloissa vietetty vaihto-oppilasvuosi 80- ja 90 -lukujen taitteessa palasi elävästi mieleen. Viiden minuutin välitunnit, ripeä kävely kaapille kirjaa vaihtamaan ja suunnistus uuteen luokkaan. High school -opettajat olivat sydämellisiä ja hauskoja tyyppejä, mutta vaihto-oppilaalle välittyi kuva myös erittäin työllistetyistä ja stressaavista opettajista. Yhdysvalloissa koulut rankataan laajoilla kansallisilla testeillä paremmuusjärjestykseen ja jopa 10 % opettajista voi saada potkut. Tuota en silloin tiennyt.

OECD-maissa toteutettu Talis-tutkimus vahvisti käsitystä, että suomalaisen koulutuksen laatu nojaa tukevasti opettajien korkeaan koulutustasoon ja opettajan autonomiaan. Sen sijaan opettajien ammatillinen osaamisen jakaminen on yhä lapsen kengissä. Tässä olisi mietinnän paikka: voisiko työantajataho antaa opettajille resurssia tavoitteelliseen aineryhmätyöskentelyyn, jossa jokaisen tuottamat ideat ja käytänteet laitetaan kaikille jakoon? Eikö tämä, jos mikä, olisi Kiky-työn paikka? Yhdessä olisimme enemmän. Mikä estää? Häpeä ja vähättely? Kiire? Tälle pitää tehdä jotakin.

Heinonen linjasi puheessaan, ettei kansallisiin peruskoulun päättökokeisiin meillä Suomessa lähdetä. Sen sijaan ylioppilaskirjoitusten asemaa pääjohtaja ei lähtenyt kyseenalaistamaan. Kypsyyskokeelle löytyvät painavat perusteet nyt, kun korkeakoulujen sisäänpääsykokeista ollaan tulevaisuudessa ehkä luopumassa ja yo-tutkinnon painoarvo sisäänpääsyssä vain kasvaa entisestään.

Risto Hotulaiselta saamaani kultahippu liittyi niinkin klassiseen asiaan kuin hyvien kysymysten laatimiseen ajattelutaitojen kehittäjänä ja tiedon syventäjänä. Kaikkien koulussa tehtyjen ilmiötyöskentelyjen jälkeen oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia australialaisista kolmasluokkalaisista, joiden luokkahuoneeseen oli kiinnitetty Bloomin taksonomia hengessä laadittu ”tiedon mato”. Iso seinälle kiinnitetty matokuva oli jaettu kuuteen sektoriin ja tiedonkäsittelyn tasoon Bloomin luokittelun mukaan, muistamisesta ja ymmärtämisestä aina arvioimiseen ja uuden luomiseen asti. Opettaja esitti lapsille sekä pintatason että syventävän tason kysymyksiä eriyttäen opetusta. ”Miltä ampiainen näyttää ja miten sen liikkuu?”, ”Kirjoita tarina ampiaisen päivästä” ja antoi vielä edistyneelle tytölle tehtäväksi vertaile ampiaisen ja kärpäsen päivää keskenään. Jopa pienet koululaiset oppivat matoa katsellessaan oivaltamaan, millä ajattelun tasolla he liikkuivat.

Ajattelun taitoja on opittava pienestä pitäen ja jo pienet lapset voivat sopivilla havainnollistamisvälineillä tulla tietoiseksi omasta toiminnasta ja kehittää arvioinnin metakognitiivisia taitoja. Miten me voisimme tehdä arviointia ja ajattelun portaita näkyväksi itsellemme niin, että laatisimme haastavia, hauskoja ja innostavia kysymyksiä ja tehtäviä? Mikä on perinteisen opetuskeskustelun paikka nykykoulussa; osaammeko me oikeasti käydä sitä tasokkaalla tavalla? Ja mikä houkuttelisi nuoren hetkeksi pois somemaailmasta haastamaan ajattelutaitojaan ja kisaamaan itsensä kanssa korkeammalle tasolle päästäkseen? Pelifirmat, hei…laadukkaita oppimispelejä kaivataan! Sisällöntuottajia kyllä riittää.

Voila_Capture 2017-04-20_09-51-24_ap
Yksi arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa. Edistävätkö vai haittaavatko oppimista?

Najat Ouakrim-Soivio selkiytti opettajan arviointitaitojen kehittämisen suurta kuvaa ja tarjosi ehkä kaksipäiväisen konferenssin parasta antia. Arvioinnin tehtävä on helpottaa opiskelijan ja opettajan työtä. Kyse ei ole jostakin opettajan työn päälle liimattavasta lisätyöstä ja joiden lomakkeiden kierrättämisetä opiskelijoilla, vaan jostain hyvin keskeistä oppimisessa.

Tavoitteet, tekeminen oppitunneilla ja arviointi muodostavat pyhän kolmiyhteyden, jossa osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Arviointi tuottaa oppimista ja ohjaa sitä mitä opettaja ja opiskelija seuraavaksi tekevät. Arviointi on näin ollen kaksisuuntaista. Arvioinnin tulee olla oikea-aikaista, ohjaavaa, korjaavaa tai vahvistavaa, konkreettista, realistista ja kannustavaa.

Arviointi ei siis ole epämäärästä kehumista ”hyvin meni”, vaan konkreettiseen tekemiseen ja asenteisiin nojaavaa rakentavaa palautetta. Arvioinnin pitäisi olla myös monipuolista, tietoista ja näkyväksi tehtyä. Sen tulisi olla myös huoltajien saatavilla. Jotkut opettajat laittavat testien ja välikertausten arvosanoja ja pistemääriä Wilmaan, josta myös huoltajat voivat nähdä ne kurssin ollessa vielä käynnissä. Tämä on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan!

Vertaisarvio toimii tutkijan mukaan erityisen hienosti työskentelyn arvioinnissa; opiskelijat havainnoivat toisiaan esim. pienryhmässä paljon enemmän kuin mihin opettaja ikinä kykenee. Fokuksena voivat olla oma-aloitteisuus, vastuunottaminen, tiedonhankinta, vuorovaikutustaidot ja vaikkapa keskittymiskyky. Yksi työskentelyn arvioinnin kohde voisi olla laitteiden käyttö koulussa: edistävätkö vai haittaavatko ne oppimista? Miten hyvin tai huonosti onnistuin tänään? Eksyinkö someen, avasinko Netflixin vai pysyinkö kurinalaisesti Tabletkoulun tehtävissä?

Ouakrim-Soivio painotti, että sekä vertais- että itsearvioinnissa opiskelijoiden äänen pitää saada kuulua. Itsearviointi ei saa muuttua kontrollin välineeksi eli opettajan tai huoltajan ei pidä mennä sitä muuttamaan tai ”korjaamaan”. Siitä voidaan kuitenkin käydä keskustelua ja pohtia yhdessä. Huonosti toteutettu itsearviointi voi tehdä paljon hallaa. Se voi olla osasyynä arviointiähkyyn; opiskelija ei oivalla mihin opettajan syytämillä kyselyillä tähdätään. Itsearvioinnin tarkoitus on tarjota opiskelijalle itselleen mietintätauon oman työskentelyn tarkkailuun. Pekka Peura mainitsi edellisessä Digisillan koulutuksessa, ettei useinkaan vilkaise opiskelijoiden itsearviointeja ollenkaan. Opiskelijat kasvatetaan tälläkin tavalla oivaltamaan, että he opiskelevat viime kädessä itseään varten.

Arviointia voisi nyt monipuolistaa ja ottaa käyttöön pienin askelin; jokin uusi, kokeilu per kurssi voi olla ihan hyvä tahti. Aina ei tarvitse ottaa kokonaista lukiokurssia fokukseen. Arviointitaitojen opettelua voi aloittaa itsensä ja opiskelijoiden kanssa vaikka ottamalla tarkasteluun yksittäisen oppitunnin tai pitää vaikka yhden arviointiviikon keskellä jaksoa. Mikä on tämän tunnin/ viikon tavoite? Miten työskenneltiin? Miten tavoite saavutettiin? Mikä esti, mikä edisti? Epäonnistumisesta vasta oppiikin.

Ks. myös konferenssipäivien tviittikooste.

Lämpimästi tervetuloa Hämeenlinnan lyseon lukion VIISARI-arviointimessuille poimimaan käytännön vinkkejä ja helpotusta omaan työhön. Tämä siis to 27.4. klo 12-15 koulun vanhassa juhlasalissa.

Arviointitreffit Hämeenlinnassa 27.4.2017

Viisari-hanke kutsuu Hämeenlinnan Lyseon lukiolle arviointiteemasta kiinnostunutta lukioväkeä, hanketoimijoita ja alan yrityksiä tai muita organisaatioita. Lyseon lukion kauniissa salissa osallistujat voivat esitellä omia toteutuksiaan tai arviointiin liittyviä ratkaisujaan muille treffaajille. Esittelyssä on tarjolla kaksi vuoroa, joten jos haluat myös itse kiertää katsomassa ja juttelemassa, varaa yksi vuoro.

Opettajat toivovat erityisesti suurilla ryhmillä toimivia käytännöllisiä ideoita arvioinnin eri toteutusmuotoihin, joten pienetkin omassa opetuksessa toteutetut jutut ovat tervetulleita.

Arviointitreffien ohjelma (tarkentuu, treffipisteet julkaistaan tähän)

  • Oman treffipöydän varustelu ennen klo 12
  • 12:00 Treffien avajaissanat Anne Rongas ja Pieta Tukkimäki-Hildén
  • 12:10 – 13:25 Ensimmäinen kierros
  • 13:25 – 13:35 Ensimmäisen kierroksen arviointia ja pöytien vaihdot
  • 13:35 – 14:50 Toinen kierros
  • 14:50 – 15 Toisen kierroksen arviointia ja kiitossanat

Ilmoittaudu mukaan lomakkeella. Lisätietoja arviointitreffeistä Anne Rongas (etunimi.sukunimi ät otavanopisto.fi, p. 040 5181 229.

PS. Arviointitreffeihin saakka avoinna kysely: Monipuoliset arviointimenetelmät lukiossa. Vastaa kyselyyn, sillä opettajat todella toivovat ideoitten kierrätystä. Pienikin idea on kultaa. Kokoamme ideat yhteen ja julkaisemme. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto.

29362426875_bdeeb6c741_z
Syyskuussa 2016 Pedamessut Hämeenlinnan Lyseon lukion juhlasalissa.

Ymmärtääkö opiskelija arviointia? – arviointi-iltapäivä 2.5.2017 Viikin Norssilla

Pienet sanat, pienet sanat… eli miten opetussuunnitelmatekstissä ilmaistut oppimisen tavoitteet avataan niin, että oppijakin ymmärtää? Opetussuunnitelmateksti sellaisenaan ei sovellu itse- ja vertaisarvioinnin sanoituksiin.

OPS-teksti on niin tiivistä ja merkityksiä täynnä, että se avautuu vain ammatilaiselle. Ammattilaisen ongelma taas on se, että noviisin näkökulmaan eläytyminen itselle luonnolliselta tuntuvissa asioissa on vaikeaa. Ymmärryksen sillan rakentaminen on vaativaa, kun kuljetaan abstraktista kohti konkreettista. Oppijaa auttaisi se, että tavoitteet ja arviointi ilmaistaisiin myös jollakin tavoin visualisoituna.

Välillä tuntuu myös arvioinnin monipuolistamiskeskustelussa unohtuvan se, että arviointi ei ole itsetarkoitus. Sen pitää palvella tarkoitustaan ja viedä oppimista eteenpäin. Olisi tärkeä malttaa suunnitella kaiken kiireen keskellä ja sitten tehdä vaikka vähemmän, mutta oleellisia asioita. Kiireen ja paineden sumasta kertoo lukiolaisen tarina: itsearviointilomake täytettiin, palautettiin opettajalle ja se oli sitten siinä, siihen ei koskaan palattu.

Käytännön otetta itse- ja vertaisarviointiin

Voila_Capture 2017-03-12_12-01-27_ipOHJELMA

13.00-14.30 Työpaja (Pekka Peura, ei etäosallistumista)
14.30-14.45 Tauko
14.45-16.00 Puheenvuorot (Najat Ouakrim-Soivio, Marika Toivola, mahdollisuus etäosallistumioseen)

PAIKKA

Viikin normaalikoulu, Kevätkatu 2, Helsinki

Työpaja ja puheenvuorot suuressa auditoriossa. (Huomio: aiemmin ilmoitettiin työpaja luokkatilaan, mutta suuren suosion vuoksi olemme auditoriossa, lataa läppärisi täyteen.)

Ilmoittautuminen

Ilmoittautudu Koulutuskeskiviikon ilmoittautumislinkin kautta.

TYÖPAJA 13:00 – 14:30: dynaaminen itsearviointityökalu Googlen laskentataulukolla

Työpajassa pääset tekemään itsearviointityökalun, joko harjoitusversion tai jos varaudut etukäteen, voit tehdä käyttöversion. Tarvitset mukaan oman kannettavan tietokoneen, Googlen käyttäjätunnukset ja jonkin verran kokemusta Google Driven sekä laskentataulukon (Google Sheets) käytöstä. Valmistaudu työpajaan katsomalla kaksi lyhyttä videota (oletuksena on, että kaikki osallistujat katsovat nämä ennekkoon):

Voila_Capture 2017-03-12_11-25-47_apPekka Peuran työpajassa saadaan lihasmuistiin harjoitusta dynaamisen itseariointityökalun tekemisestä. Samalla päästään keskustelemaan siitä, miten työkalu kannattaa rakentaa erilaisiin tarpeisiin. Jos kokeilet työkalun tekemistä ennen työpajaa omatoimisesti, saatat kohdata myös kysymyksiä, joita voit ottaa mukaan työpajaan.

Pekan esimerkki tarjoaa varsinaisen sisällön ohella merkittävän toimintakulttuuriviestin: työkalu on kahden opettajan yhteistyön tulos, idea jaetaan avoimesti kenen tahansa saataville netin kautta ja samaa työkalua voi soveltaa useisiin tarpeisiin. Otavan Opistolla esimerkiksi tällä työkalulla opettajat keskenään tsekkasivat, miten hyvin sähköiseen yo-kokeeseen liittyvät asiat ovat koevalvojilla hallussa. Työkalu näytti heti, keneltä voisi kysyä apua mihinkin asiaan.

LUENNOT 14:45 – 16:00: toimiva itse- ja vertaisarviointi

najatLuento-osuudella Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola tiivistävät asiantuntemuksensa pohjalta keskeisiä huomioita ja ohjenuoria opettajille siitä, miten oppilaan/opiskelijan tulokulmasta itse- ja vertaisarviointia olisi hyvä muotoilla ja miten arviointi omalta osaltaa rakentaa oppimiskulttuuria.

Voila_Capture 2017-03-12_11-39-16_apLuentojen keskeinen sisältö: Ymmärtääkö oppilas/opiskelija arviointia? Käsitellään vertais- ja itsearviointia oppijan näkökulmasta, opetussuunnitelman pohjalta ja oppimiskulttuurin rakentajana. Miten opettaja muuntaa OPS-tavoitteet ja osaamistasot oppilaan/opiskelijan ymmärtämään muotoon.

Luentoja on mahdollisuus seurata myös verkon kautta. Ne tallennetaan ja julkaistaan tapahtuman jälkeen. Työpajassa keskitytään tekemiseen, joten sitä ei striimata. Luentojen online-osoite: otavanopisto.adobeconnect.com/suunta. Toivomme myös etäosallistujilta ilmoittautumista.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautudu Koulutuskeskiviikon ilmoittautumislinkin kautta.

Lisätietoja kouluttajista:

Kulttuurioppimiseen kannustava opetuskokeilu

Viime syksynä teimme Martinlaakson lukiossa kokeilun, jonka tavoitteena oli testata kunnianhimoista yhdistelmää: halusimme sulauttaa kuvataiteen, musiikin ja äidinkielen oppiaineiden sisällöt yhteiseksi kulttuurioppiaineeksi (Ku1, Mu1 ja Ai1), ja kerätä siitä kokemuksia yli ainerajojen. Opettajista mukana olivat Heli Groschup (Ku, Dt), Heli-Maria Suomi (Mu, Dt), Tuulikki Noras (Ai) ja Sari Kuusniemi (Ai). Kokemusten, oppimisen ja arvioinnin tarkasteluun sovelsimme erilaisia sähköisiä oppimisalustoja kuten koulussamme vanhastaan tuttua Fronteria ja Vantaan kaupungin suosittelemia Google Glassroomia, Google Cafeta sekä OneDrivea. Opiskelijoiden käytössä työskentelyssä oli lukuisia sähköisiä ohjelmia.

Kokemuksen pohjalta työstämme parasta aikaa eri oppiaineissa tapahtuvaa kulttuurioppimiseen kannustavaa pedagogista mallia, jonka yhteisenä pohjana tulee toimimaan sähköinen Kulttuuritili-alusta. Tavoitteena on kannustaa ilmiöopiskeluun eri kulttuurin osa-alueilla sisältöjen vastaanottajana ja tuottajana. Kulttuuritilin eli Kultsin kehittely on kesken, mutta sen luomisessa hyödynnämme keräämiämme kokemuksia opetuskokeilusta.

Loimme kokeilujaksoon rakenteen, jolla kolmessa oppiaineessa opiskeltiin samoja viikkoteemoja. Nämä teemat olivat kulttuurinen elämäkerta, suhteet, moniäänisyys, mediaviikko, kirjatraileri ja oppiaineiden omaviikko. Noiden otsikoiden alle sopeutimme opetussuunnitelmien vaatimukset. Opiskelijat saivat tehdä viikkotehtäviään kaikilla Ku-, Ai-, ja Mu-tunneillaan joustavasti.

Kokeilujaksossamme oli useita tavoitteita, joista tärkeimmät olivat opettajien kannalta oppiaineyhteistyö ja tiedon kerääminen sähköisesti Kulttuuritili-alustan jatkotyöstöä varten. Opiskelijoiden toimintaan asetetut tavoitteet olivat

  • yhteisten sisältöjen yhdistäminen eri oppiaineissa
  • Yksilö- ja ryhmätyötaitojen hiominen uuden opsin hengessä
  • erilaisten arviointitaitojen hyödyntäminen osana oppimista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkuva arviointi osana kurssia

Jakson aikana opiskelijat käyttivät erilaisia arviointimenetelmiä. Esimerkiksi ”Kulttuurinen elämäkerta” -viikolla opiskelijat saivat tehtäväksi koota kuvalliskirjallisen elämäkerran lapsuudesta nykyhetkeen median, kirjallisuuden, musiikkilinkkien ja kuvien kautta ja valita esitystavan itse. Elämäkerta koottiin jollekin itse valitulle sähköiselle alustalle esim. Prezi tai blogi. Suunnitteluvaiheessa opiskelijat asettivat tavoitteet omalle työskentelylle teknisten, sisällöllisten ja ulkonäöllisten vaatimusten mukaan. Elämäkerta-tehtävän päätyttyä itsearviointi tapahtui asetettuja tavoitteita vasten. Tehtävässä tarkasteltiin itseä kulttuurin ja median vastaanottajana.

Suhteet-teemaviikon lähtökohtana kaikissa oppiaineissa oli kiusaamista käsittelevä novelli, jossa tekstin päähenkilö toivoo tulevansa nähdyksi sellaisena kuin on. Musiikissa ja kuviksessa aihetta käsittelimme oman tuottamisen osuudella, äidinkielessä tarkastelimme novellia mm. draaman työtapojen avulla. Kuvataiteen tunneilla tehtiin teemasta piirtäen ”omakuvia”, joiden aiheena oli silmä, josta heijastuu jokin itselle tärkeä asia tai unelma. Tehtävä linkittyi osaksi novellin tekstiä, mutta sisälsi myös oppiaineen omaa luonnetta eli malli- ja mielikuvituspiirtämistä, valo- ja varjostustekniikan hiomista, havaintokyvyn jalostamista. Koska tavoitteet tehtävän annossa olivat varsin selkeät, kuten taiteen peruskurssilla kuuluukin, oli opiskelijoiden helppo antaa vertaispalautetta toisilleen kirjallisesti. Arvioinnin kohteena olivat esim. idea ja sen välittyminen, valööriasteikon käyttö (tummasta vaaleaan), kahden eri varjostustekniikan yhdistäminen samaan työhön. Lopputuloksia tarkasteltiin myös ryhmässä, jolloin annoimme suullista palautetta ideoista. Ryhmäarvioinnit ovat olleet aina osana kuvataiteen kurssejani ja oppimistilanteina korvaamattomia.

Jakson päättyessä opiskelijat arvioivat paitsi omaa työskentelyä myös oppimistaan, ilmiöopiskelua ja kokeilujaksoa. Musiikissa ja kuvataiteessa järjestimme erikseen arviointikeskustelut, joiden pituus oli n. 7-10 min/hlö.

Palautteita kokeilusta

Keräsimme palautetta opiskelijoilta kulttuurioppimisesta, ilmiöopiskelusta, arvioinnista, ryhmätyöskentelystä ja sähköisistä menetelmistä. Me opettajat hyödynsimme jakson aikana erilaisia sähköisiä alustoja arvioinnissa ja opiskelussa sen mukaan, mihin olimme kukin perehtyneet. Tiedonhankinnan ja yhteenvedon keräsimme jo vähän vanhanaikaisella Fronterilla, koska se oli kaikilla käytössä. Lisää palautteista löytyy tietoa blogistamme https://kulttuuritili.wordpress.com/

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOpiskelijat kokivat Kultsin suurimmaksi osaksi myönteisenä, mutta joukossa oli myös niitä, jotka haluaisivat opiskella oppiaineita erikseen. Opettajana projektissa mukana oleminen on ollut innostavaa ja avartavaa. Yhteistyö eri aineiden opettajien kanssa kehittää ammatillisesti ja lisää muutakin yhteistyötä moneen suuntaan. Pakko myöntää, että kokeileminen on myös työlästä. Pelkästään suunnittelupalavereihin olemme käyttäneet aikaa lukemattomia tunteja, puhumattakaan opetus- ja arviointimateriaalien laatimista, uusien menetelmien haltuunottoa ja muuta sähköistä säätöä. Silti kolmen aineen yhteiskurssikokeilu oli matka, joka innostaa kokeilemaan uutta.

Teksti: Heli Groschup, kuvataiteen, draaman ja teatterin opettaja, Martinlaakson lukio, Vantaa

Kyselyillä lukion arviointia kehittämään

photo-11-6-2014-10-25-47Viisari-hankkeen keskusteluissa nousi syyslukukaudella 2016 useamman kerran esille kysymys siitä, mitähän muissa lukioissa tehdään. Keräämme nyt kyselyn avulla toimivia ja kierrätykseen sopivia kokemuksia arvioinnin menetelmistä lukiossa. Kyselyä saa mielellään levittää ja toivomme myös opiskelijoiden vastauksia. Koostamme saaliista yhteistä hyvää kaikille arvioinnin monipuolistamista pohdiskeleville.

Vastaa siis kyselyymme ja muista, pienikin idea on arvokas. Yleensä ne pienet ideat on helpoin siirtää oppiaineesta ja koulusta toiseen. Kyselyn lyhytlinkki bit.ly/arviointikyselylukio. Kysely on auki 26.4.2017 saakka. Yhteystietonsa ilmoittaneiden kesken arvomme kirjapalkinnon.

VASTAA Viisari-hankkeen arviointikyselyyn!

Alkuvuodesta 2017 oli avoinna kaksi muuta lukion arviointiasioihin liittyvää kyselyä, näihin kannattaa myös vastata:

Viisarin hankeväki suunnitteli Lauttasaaressa 7.9.16

Kahdentoista hengen voimin suunniteltiin Viisari-hankkeen toimintaa. Tulossa on tämän lukuvuoden aikana esimerkiksi:

Lauttasaaren yhteiskoulun graafista kauneutta
Lauttasaaren yhteiskoulun graafista kauneutta
  • kuuden hankelukion pilotointeja ja niiden raportointeja niin hankeblogiin kuin videomuodossa
  • 8.11. LOPS-hautomohankkeen kanssa arviointi-iltapäivä Helsingissä (maksuton koulutus, ks. ohjelma ja ilmoittautuminen)
  • verkkoinfoja ja työpajoja arviointiin liittyen, erityisesti sähköisiin arvioinnin apuihin tutustuminen kiinnosti
  • blogiin esittely nyt tarjolla olevista sähköisistä arviointisovelluksista ja työkaluista
  • valtakunnallinen kysely arvioinnin monipuolistamisesta lukiossa: mitä on tehty ja löytyykö vinkkejä verkon kautta, ettei jokaisen opettajan tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen (yhtenä jakamisen paikkana voisi olla Facebook-ryhmä
  • joulukuussa 2016 osallistuinen Valtakunnallisille Virtuaaliopetuksen päiville (OPH)
  • kevätlukukaudella 2017 osallistavia suunnittelutyöpajoja ja arviointiin liittyviä kilpailuja lukiolaisille
  • arviointimessut huhtikuun 2017 lopulla
  • yhteistyötä Viikin normaalikoulun kanssa.

Erityisenä haasteena koettiin arvioinnin monipuolistaminen uuden opetussuunnitelman hengessä yhdistettynä yhä kasvaviin luokkakokoihin. Muitakin tavoitteita arviointimuotojen ja toteuttamistapojen kehittämiseen listattiin:

  • koeviikko vie aikaa, lyhennettyä koeviikkoa ja muita järjestelyjä kouluissa jo kehitetty, niistä kokemuksia suunnittelun tueksi
  • arvioinnin rooli oppimista tukevaksi, vanhoja ajatuksia voisi tuulettaa ja suunnitella esimerkiksi kokeettomia kursseja (toki YO-tutkintoa varten tarvitaan sitä jäljitteleviä kokeita harjoituksen vuoksi, mutta pitääkö kaikkien kurssien sisältää loppukoe), asenne arviointiin: oppimista, ei arvosanoja varten ja huomio sisäiseen motivaatioon, joka johtaa tutkitusti syvempään oppimiseen
  • Välillä sisällä, välillä ulkona ja juttua riitti.
    Välillä sisällä, välillä ulkona ja juttua riitti.

    keinoja sen varmistamiseen, että opiskelija tietää ja ymmärtää kurssien tavoitteet ja hahmottaa tavoitteiden suhteen arviointiin, opiskelija asettamaan myös omia tavoitteita opiskelulle

  • opiskelijalle keinoja ymmärtää oma osaamisensa, kokemuksia siitä, että heikot yliarvioivat osaamisensa ja hyvät aliarvioivat
  • opettajakin kaipaa vaihtelua arviointityöhön, kokemuksia oli siitä, että arviointia olisi välillä hyödyllistä miettiä muiden kuin oman aineryhmän opettajien kanssa
  • tutustuminen digitaalisiin arvioinnin apuvälineisiin, nyt arviointi edelleen pitkälle käsityötä
  • paikkaan sitomaton opiskelu ja arviointi
  • itsearvioinnin rakentaminen verkkokursseille, mikä toimii, millaista tukea opiskelija kaipaa (ks. esimerkiksi Matti Räsäsen lukion reaaliaineisiin kehittämää arviointisysteemiä)
  • jatkuvan arvioinnin toteuttaminen suhteessa opettajan rajalliseen työaikaan (eri oppiaineiden luonteet)
  • arviointi vuoropuheluna opettajan ja opiskelijoiden välillä, dialogisuus korostuu nyt peruskoulun arvioinnissa, samaa henkeä lukioon, huolena se, ettei koulussa ole nyt oikein aikaa ajattelulle ja keskustelulle
  • arviointi ja monenlaiset (myös erilaiset) oppijat, eritasoisten opiskelijoiden tukeminen
  • keinoja siihen, miten ylipäätään arviointi saavuttaisi opiskelijan: kokemuksia useilla siitä, miten samat palautteet vuodesta toiseen eivät muuta opiskelijan osaamista.

 

img_9019
Manuaalisesti koottu keskustelu on digitoitu tähän bloggaukseen.

Yhdessä oltiin sitä mieltä, että paljon hyvää on jo tehty siellä täällä, mutta todella vaikeaa on saada kokemuksia jakoon ja kiertoon. Viisari-hankkeen toteutuksista pyritäänkin tuottamaan pieniä käytännönläheisiä videoita, joista opettajat voivat nopeasti löytää ideoita omaan työhönsä. Erilaisia työohjeita, arviointiin viritettyjä taulukoita ja muuta kättä pidempää myös muokataan julkaistavaan kuntoon. Julkaisemisesta tehdään hankeopettajille mahdollisimman vaivatonta. Toteutetaan myös valtakunnallinen kysely ja kaivetaan esiin hyviä esimerkkejä. Kaveerataan sisarhankkeiden kanssa ja kutsutaan kehittäjiä kevään arviointimessuille. Jakaminen ja yhteistyö ovat arvokkaita, sillä opetussuunnitelmat yhdistävät ja esimerkiksi arviointikriteerien purkaminen pisteohjeiksi opiskelijan itsearviointia varten on hyvin työlästä.

Keskustelua herätti myös tuore tieto yliopistojen sisäänpääsyn uudistamisesta 2018 alkaen. Tämä uudistus koskee jo nyt lukiossa olevia. Tavoitteena on, että lukion ja YO-kokeen arvosanat saavat nykyistä suuremman painoarvon. Meneekö uudisus jopa kurssien arvosanojen tasolle, ei vielä tiedetty. Pohditiin sitä, miten arviointi pysyy objektiivisena, jos arvosanojen merkitys nousee. Miten paljon arviointivastuuta voi antaa opiskelijalle itselleen? Joka tapauksessa monissa puheenvuoroissa nousi halu antaa arviointivastuuta ohjatusti ja suunnitelmallisesti opiskelijalle itselleen, sillä arviointitaitavuus on tärkeää myös lukion jälkeen niin opinnoissa kuin työelämässä. Tämä tavoite kiteytettiin: ”Oppiminen seuraa sinua kuin varjo, se on osa sinua ja mukanasi jatkuvasti.”

Poimi seurantaan tämän blogin lisäksi Viisarin verkkoprofiilit:

Suunnitelmissa arviointimessut – mallia Pedamessuilta

29362426875_bdeeb6c741_zHämeenlinnassa elokuun lopulla Digisilta- ja Opelix-hankkeen järjestivät kaksipäiväiset Pedamessut (ks. Digisillan blogissa messukuulumisia). Ideana oli, että opettajat (ja opiskelijat) esittelevät toinen toisilleen käytännön toteutuksia. Vaikka painotus oli lukiokoulutuksessa, mukana oli myös perusasteen ja ammatillisen toteutuksia, mitä soisi tapahtuvan enemmänkin: hankerahoitukset kanavoidaan oppiasteittain, mutta ideat eivät tunne rajoja.

Messupöytiin oli tuotu havaintoaineistoa, niin digitaalista kuin muuta. Ammattiopisto Tavastian maahanmuuttajille suunnatun oppiainerajoja ja oppilaitoksen rajoja ylittävän kurssin messupöytä oli inspiroiva. Pöydän otsake oli: ”Oppiaineita yhdistävä kaupunkipeliprojekti” ja pöydän esittelijöinä Päivi Merkikanto Ammattiopisto Tavastiasta ja Pauliina Pesonen Hämeenlinnan taidemuseolta. Opiskelijat olivat opetelleet oman lähiseutunsa maantiedettä, äidinkieltä, matematiikkaa ja kuvataidetta sekä tiimityötaitoja. He olivat tuottaneet jotakin lautapeliä mallinaan pitäen oman lautapelin, jossa tutustutaan Hämeenlinnaan. Ideaa voisi soveltaa moniin eri yhteyksiin. Millaista arviointia voisi rakentaa tämän kaltaiseen työskentelyyn? Sopisiko pelin tekeminen esimerkiksi jollekin lukion teemaopintoihin työskentelyn kehykseksi? Pelin tekemisessä voi olla mukana myös tekonologiaa, joilloin se sopisi TO2:lle. Alla messupöydästä useampi kuva virikkeeksi.

Viisari-hankkeessa mukana olevista pilottikouluista Kaurialan lukion Juha Lahti esitteli abikurssilla kokeiltua itsearviointia. Työskentely-ympäristönä oli Onenote. Saman lukion Liisa Virtanen esitteli tietokirjaprojektia, jossa ideana oli video ja sen arviointi.

Hämeenlinnan Lyseon lukion juhlasalin puitteet ovat hienot pienimuotoisille messuille. Pedamessun kävijälle oli laadittu pöydistä moniste yhteystietoineen sekä jatkokehittelyä varten opettajaryhmien keskusteluille toinen moniste. En itse osallistunut mihinkään opettajatiimiin, mutta aktivoivana ideana monisteet näyttivät hyviltä. Formaatti kannattaa kopioida arviointimessuille ja ottaa huomioon kokemukset. Varautuminen messupöydän rakentamiseen tarkoittaa havaintoaineiston keräämistä. Vaikka puuhaamme valtaosin digitaalisilla työkaluilla, jotain voidaan konkretisoida lukion arviointimenetelmistä myös muilla tavoin. Laitetaan siis Pedamessujen kokemukset hautumaan.

fullsizerender-9

Toivotamme tervetulleiksi sisarhankkeet Arviointimessuille ensi keväänä, joskus huhtikuun lopulla. Jos asia kiinnostaa, yhteyttä voi ottaa anne.rongas ÄT otavanopisto.fi.